Gara-Polat VH00-001-5750

Luonne

Pola on kaikkinensa hyvin tyypillinen ahaltek: kuumahko, nopea, selkeästi yhden ihmisen hevonen, mutta antaa kaikkensa tälle omalle ihmiselleen. Se on kohtuullisen helppo hevonen vieraankin hoitaa ja ratsastaa, mutta jää kovin etäisen oloiseksi eikä se suhtaudu mitenkään erityisen lempeästi uppo-outoihin ihmisiin. Se oma ihminen sitten saa osakseen kunnioitusta ja huomiota, Pola on äärimmäisen kiltti ja tottelee pelkkää viittausta.

Sukuselvitys

Gara-Polatin suku on yhtä sillisalaattia, sieltä löytyy laukkaratsua, pullahevosta, koulujyrää, ties mitä. Lopultakaan sitä ei voi sanoa mitenkään puhtaasti laukkasukuiseksi, mutta hyvin se on itse tuntunut nopeutta periyttävän.
Isä Kozerog oli kyllä laukkahevonen, pärjäsikin ihan kivasti varsinkin vanhemmiten pitkillä matkoilla. Statistiikka 54: 5-10-12-8 ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän mairitteleva. Kozerogia ei ole kovin paljoa käytetty siitoksessa.
Isänisä Gornyj Baran sen sijaan ei tiettävästi kilpaillut koskaan sen erikoisemmin, ainakaan mistään ei löydy sen kilpailumerkintöjä. Se oli tiettävästi alunperin tällainen "puskakasvatti", yksityisen kasvattama varsa ilman sen erikoisempaa tavoitetta. Myöhemmin se ostettiin siittolaan, ensin teaseriksi mutta myöhemmin se sai myös astua joitain tammoja. Rakenteeltaan ja tyypiltään Gornyj Baran oli huomattavan hyvä, joten siinä mielessä sen käyttö siitokseen oli perusteltua.
Isänemä Burja kilpaili laukoissa jo kaksivuotiaana ja oli huomattavan nopea 2- ja 3-vuotiskausillaan. Sen jälkeen vauhti ei maistunut ja tahmaisen nelivuotiskauden jälkeen se jäi siitostammaksi. Se ehti varsoa toistakymmentä varsaa ennen kuolemaansa suolistosyöpään. Burjan varsoja on vieroksuttu siitoksessa sen takia, että sen varsoista kahdella on myös todettu suolistosyöpä ja syövän tai ainakin taipumuksen siihen pelätään olevan perinnöllistä.

Emä Ada-Gizlin kilpaili sekalaisesti vähän joka lajia menestymättä sen kummemmin oikein missään. Varsana se käväisi laukkaradoilla, mutta nopeuden puuttuessa se myytiin ratsukäyttöön. Se ehti suhteellisen nuorena toimia vaellusratsuna, tuntihevosena ja esteitäkin sillä hypättiin pikkukisoissa asti. Vanhempana se joutui eräälle nuorelle, innokkaalle kouluratsastajalle ja kilpaili tämän kanssa kohtuullisesti helpon tason luokkia ja muutaman kerran vaativaa B:täkin. Jalkavaivat kuitenkin lopettivat koulu-uran ja Ada-Gizlin varsoi pari varsaa.