Historia
Eteläsaksankylmäveristä on kasvatettu Baijerin vuoristoalueilla jo satoja vuosia, mutta vasta 1800-luvulla se erkani itävaltalaisesta noricuminhevosesta omaksi rodukseen. Tällöin siihen risteytettiin melko paljon vierasta verta, mm. vanhaa normannia, clevelandinruunikkoa, holsteinia, oldenburgia ja clydesdalea. Siitä kehittyi noricumia kevyempi rotu. Armeija on käyttänyt sitä paljon vetohevosena vuoristoisilla alueilla.
Nykyisin jalostuskeskus on Marbachin valtionsiittola, mutta myös Badenin siittolassa
tätä rotua kasvatetaan reininmaankylmäverisen ohella.
Rakenne
Eteläsaksankylmäverinen muistuttaa edelleen noricuminhevosta, mutta on tätä kevyempi.
- Isohko pää
- Lyhyt ja vahva kaula
- Voimakkaat lavat
- Syvä runko
- Lihaksikas selkä
Käyttö
Eteläsaksankylmäverisen, kuten muidenkin kylmäveristen käyttö on vähentynyt miltei
olemattomiin koneellistumisen myötä. Tätä rotua näkee kuitenkin erilaisissa näytöksissä
ja joissain paikoin sitä käytetään maatöihin tai vetojuhtana varsinkin vuoristoseuduilla.
Se on sopeutunut erityisen hyvin juuri vuoristoiseen maastoon.
Historia
Schwarzwaldinrautias on periaatteessa eteläsaksankylmäverisen paikallinen muunnos. Molemmat polveutuvat norikuminhevosesta. Schwarzwaldissa on ollut norikum-sukuinen ja -tyyppinen hevoskanta jo keskiajalta alkaen ja eteläsaksankylmäverinen samoin kuin schwarzwaldinrautias kehittyivät näistä hevosista. Schwarzwaldinrautias on tosin pienikokoisempi ja hieman kevyempi kuin eteläsaksankylmäverinen.
1800-luvun lopulla perustettiin kantakirja rotua varten ja samalla sitä yritettiin parantaa brabantinhevosilla, mutta tämän tyyppinen erittäin raskas hevostyyppi ei sopinut lainkaan Schwarzwaldin vuoristoalueelle. Tätä aiemmin rotuun oli sekoittunut reiniläisiä kylmäverisiä, jotka ilmeisesti sopivat tarkoituksiin hyvin.
Nykyisin Marbachin valtionsiittola kasvattaa eteläsaksankylmäveristen lisäksi myös schwarzwaldinrautiaita, joita oli vuonna 1999 rekisteröity 45 oria ja noin 700 tammaa. Rodun edustajien määrä on hienoisessa kasvussa, koska se on hyvä vapaa-ajan hevonen.
Rakenne
Schwarzwaldinrautias on melko pienikokoinen, tukeva kylmäverinen, joka muistuttaa ulkonäöltään paljon norikuminhevosta.
- Pää melko pieni ja hienostunut
- Pitkä, lihaksikas ja kaareva kaula
- Melko pitkä lapa
- Runko on pyöreä ja leveä, muttei kovin syvä
- Voimakas selkä
- Luisu lautanen, häntä kiinnittynyt matalalle
- Kuivat, hyvät jalat
- Pienet kaviot
- Melko tuuheat jouhet, vuohiskarvaa ei kovin paljoa
Käyttö
Schwarzwaldinrautias on kylmäveristen tapaan pohjimmiltaan työhevonen, sitä käytetään erilaisissa vetotehtävissä edelleen, mutta myös vapaa-ajan ratsuna. Luonteeltaan nämä ovat usein rauhallisia ja kärsivällisiä, mutta riittävän eloisia. Rotu on tunnettu myös pitkäikäisyydestään ja hyvästä hedelmällisyydestä.
