REININTYÖHEVONEN

Historia

Reinintyöhevonen on rotuna suhteellisen uusi, se kehitettiin vasta 1800-luvun puolen välin tienoilla. Aluksi jalostuksessa käytettiin paikallisia raskaita hevosia, mutta myöhemmin siitoshevosia tuotiin paljon Ranskasta ja Belgiasta. Rodun voidaan sanoa polveutuvan enimmäkseen brabantinhevosista ja osin ardennereista.

Rodun kantakirja avattiin 1876. Hyvän luonteensa ja ominaisuuksiensa ansiosta reinintyöhevosesta tuli Saksan ylivoimaisesti suosituin hevosrotu. Arvioidaan, että 1930-luvulla noin puolet koko Saksan hevoskannasta oli reinintyöhevosia.

Kuten monet muutkin kylmäveriset, reinintyöhevonen harvinaistui näistä lukemista maatalouden koneellistuessa. Nykyisin se on hyvin harvinainen, ehkä jopa katoamisen partaalla.

Rakenne

Reinintyöhevonen on tyypillinen, hyvin vankka kylmäverinen ja se muistuttaa melkoisesti kantarotuaan brabantinhevosta.

• Pienehkö, toisinaan karkeatekoinen pää, ulkonevat leukaperät, suora profiili
• Lyhyt, paksu kaula
• Matala, leveä säkä
• Rintakehä leveä ja syvä
• Lyhyt ja leveä selkä, usein hieman notko
• Voimakas takaosa, risti laskeva
• Lihaksikkaat jalat, sääret ovat lyhyet ja nivelet suuret ja hyvät
• Paljon vuohiskarvaa

Käyttö

Reinintyöhevonen luotiin maatöitä, teollisuutta ja kuljetuksia varten. Rotu on erityisen vahva ja sen sekä hyvän, rauhallisen luonteensa ansiosta se oli Saksan suosituin hevosrotu 30-luvulla. Nykypäivänä sille ei enää ole käyttöä kuin ehkä näytöksissä ja mainosvaunuja vetämässä, joten se on hyvin harvinainen rotu.