o. Durvalo
© Tanja Ukkonen
|
|
||||||
Ranskanravuri on syntynyt 1800-luvulla, kun Ranskassa heräsi kiinnostus raviurheiluun. Ranskanravuri kehittyi kun Englannista tuotuja hyväravisia norfolk roadstereita paikallisiin, suurikokoisiin normannitammoihin. Myös täysiveristä risteytettiin.
Norfolk-oreista tärkein oli Norfolk Phenomenon ja täysiverisistä The Heir of Linne. Näistä oreista polveutuu viisi varsinaista kantaoria, joista nykyiset ravurit periytyvät. Nämä olivat Lavater, James Watt, Pheaton, Cherbourg ja tärkeimpänä Fuschia.
Raviurheilu levisi muuallekin Eurooppaan ja ranskanravureita vietiin paljon muualle. Samalla Ranskaan kuitenkin tuotiin amerikanravureita. 1900-luvun alussa vieraan jalostusaineksen käyttö kuitenkin väheni, kantakirja perustettiin 1922 ja se suljettiin 1937.
Ranskanravurilla ei ole määriteltyä rakennestandardia vaan jalostus perustuu ravinopeuteen. Ranskanravurin rakenne vaihtelee kevyestä täysiverityyppisestä raskaampaan monté-tyyppiin.
Ranskanravuri on siis puhdas ravihevonen. Tavallisten ravikilpailujen lisäksi Ranskassa on aina järjestetty paljon monté-kisoja (raviratsastusta), johon vaaditaan suurikokoisempia, voimakkaampia ja hyväluustoisia hevosia. Ranskassa ravureita käytetään jossain määrin myös ratsujen jalostukseen, 2% ranskalaisen puoliverisen siitosoreista on ravisukuisia.
Nykyisin puhtaat ranskanravurit ovat suht harvinaisia varsinkin maan rajojen ulkopuolella, koska niitä on muualla risteytetty paljon nopeampien amerikanravurien kanssa. Tällöin puhutaankin amerikkalais-ranskalaisista ravureista. Myös Suomesta löytyy muutamia ranskalaissukuisia menestyneitä ravureita mm. Exchequer, Giesolo de Lou ja Guenoso.
