Historia
Pohjoisruotsinhevosen esi-isät polveutuvat satojen tai jopa tuhansien vuosien takaa. Rotu polveutuu paikallisista pienistä työhevosista, joihin on risteytetty dölehevosta.
Samankaltaisen alkuperän vuoksi nämä kaksi rotua muistuttavatkin toisiaan paljon.
Rotu ei kuitenkaan ollut kovin yhtenäinen, rakenne riippui aina siitä millaisia hevosia
millekin alueelle oli tuotu jalostuskäyttöön vai oliko muita hevosia tuotu lainkaan.
1800-luvun lopulla risteykset muiden rotujen kanssa alkoivat olla niin yleisiä, että koko alkuperäinen pohjoisruotsinhevonen oli vaarassa kadota. Tällöin perustettiin ensimmäinen yhdistys suojelemaan rotua.
Rakenne
Pohjoisruotsinhevonen on keskikokoinen hevonen ja kylmäveriseksi melko kevyt.
- Suurehko pää, profiili suora
- Lyhyt, paksu ja kaareva kaula
- Leveät lavat
- Erityisen syvä runko
- Pitkä, mutta vahva selkä
- Lautaset viettävät jyrkästi
- Jalat lyhyet ja hyväluiset
- Kaviot hyvät
- Tuuheat jouhet, mutta vuohiskarvaa on melko niukasti
Käyttö
Pohjoisruotsinhevonen on
suomenhevosen tavoin vähään tyytyvä,
kestävä ja sopeutunut hienosti Pohjoismaiden olosuhteisiin. Se tunnetaan pitkäikäisyydestään, sairauksien vastustuskyvystä ja voimakkuudestaan.
Pohjoisruotsinhevosta on aiemmin käytetty kaikkiin maa- ja metsätöihin ja vielä
toisinaan sitä näkee metsätöissä mukana. Hevonen tuhoaa jäljelle jäävää puustoa huomattavasti vähemmän kuin koneet. Myös vaunuhevosena pohjoisruotsinhevonen on hyvä ja kohtalaisen näyttäväkin.
Tärkein käyttö nykyisin on kuitenkin ravit. Pohjoisruotsinhevonen ja varsinkin sen ja dölehevosten risteytykset ovat nopeita ja kestäviä ravureita.
Kantakirjaan pyrkivät hevosten vetokyky testataan huolellisesti ja myös jalat kuvataan. Rodusta on 2 erilaista muunnosta, nopeampi ja kevyempi döleristeytys ja sitten vankempi työhevonen.
