MUSTANGI

Mustangit ovat Yhdysvaltojen autiomaissa ja aroilla eläviä villihevosia. Ennen espanjalaisten valloittajien tuloa Amerikan mantereella ei ollut hevosia. Mustangit polveutuvat karanneista ja irtipäästetyistä hevosista. Vapaiksi päässeet hevoset muodostivat laumoja ja levittäytyivät Yhdysvaltojen länsiosiin ja Meksikon alueelle.

Suurin osa näille alueille tuoduista hevosista olivat espanjalaissukuisia ja vieläkin parhaissa mustangiyksilöissä on nähtävissä selkeä andalusialaisleima. Usein villihevoset jäävät kuitenkin laadultaan huonommiksi kuin kesyhevoset. Luonto karsii heikot yksilöt, joten mustangit ovat hyvin kestäviä ja varmajalkaisia.

Aluksi suuret mustangilaumat eivät olleet ongelma, mutta asutus ja sen mukana maatalous levisivät Yhdysvaltojen länsiosiin. Karja- ja lammaslaumoja laidunnettiin samoilla alueilla, missä mustangit laidunsivat.

Kuivien aroalueiden kantokyky ei kestänyt kovaa laidunnusta ja mustangeja alettiin määrätietoisesti tappaa. 1850-luvulla hevosia arvoitiin olevan 2-3- miljoonaa, 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa oli noin miljoona mustangia ja  määrä laski koko ajan. Mustangeja metsästettiin ihmisten ja eläinten ruuaksi. 1950-luvulle mennessä mustangit olivat kadonneet lukuunottamatta muutamaa hajanaista laumaa.

1971 säädettiin laki mustangien suojelusta ja ne ovat nykyään rauhoitettuja. Etteivät laumat pääse kasvamaan liian isoiksi ja häiritsemään ekologista tasapainoa, on perustettu Adopt-A-Horse-ohjelma. Villejä mustangeja otetaan kiinni, koulutetaan ja myydään yksityisille. Myyntihinta on lähinnä nimellinen, mutta omistajan on taattava mustangille kunnolliset olot ja hyvä kohtelu. Hevonen pysyy vuoden myyntipäivästä valtion omistuksessa. Kun vuosi on kulunut, tarkastetaan hevosen elinolot. Koulutetut mustangit ovat hyvin varmajalkaisia ja kestäviä ratsuja.

Vaikka mustangit polveutuvat espanjalaisista hevosista, siihen on sekoittunut paljon muitakin rotuja. Uskottiin, ettei jäljellä ollut enää yhtään puhdasta espanjalaistyyppista mustangia, mutta eristyneiltä alueilta on löytynyt pieniä laumoja, joiden hevoset ovat selvästi espanjalaistyyppisiä. Nämä hevoset rekisteröidään omiin rekistereihinsä.

Kiger Mustang

1977 löydettiin Oregonista lauma mustangeja, jotka olivat ulkonäöltään selvästi espanjalaistyyppisiä. Verikokeiden ja DNA-testien avulla todettiin, että Kiger mustangit polveutuvat suoraan espanjalaisten hevosista. Näiden ainutlaatuisten hevosten säilymiseksi lauma jaettiin kahtia ja toinen osa viettiin toiselle alueelle. Kummallakaan alueella ei ole muita hevosia, jotka voisivat risteytyä Kiger mustangeihin.

Kiger mustangit ovat väriltään hiirakoita, kaikilla on siima ja seepraraitaiset jalat. Pää muistuttaa berberihevosen päätä.

Spanish Mustang (espanjalainen mustangi)

Spanish Mustang polveutuu myös espanjalaisista hevosista, mutta siinä on edelleen melko selvä espanjalainen leima. Robert "Bob" Brislawn (s. 1890) oli ensimmäinen tämän tyypin suojelija, hän itse työskenteli farmeilla, kaivoksissa ja rahtaustöissä ja käytti hevosinaan sitkeitä ja älykkäitä spanish mustangeja. Koska tämän tyyppiset hevoset alkoivat käydä harvinaisiksi sekoituttuaan muihin, Brislawn perusti yhdistyksen suojelemaan spanish mustangeja. Ensimmäiset kantaoriit olivat veljekset Buckshot ja Ute.

Spanish mustang on rakenteeltaan tiivis ja säilyttänyt joitain espanjalaisten hevosten piirteitä. Kaula on lihaksikas ja pään profiili suora tai kyömy. Varsinkin jalat ovat erittäin lujatekoiset, heikkojalkaiset yksilöt eivät ole pärjänneet villinä. Spanish mustang voi olla väriltään mikä tahansa.
Spanish mustangin sanotaan olevan melko omapäinen eikä se siedä komentamista. Mutta jos se kerran johonkin ihmiseen kiintyy, ei luotettavampaa hevosta löydy. Tosin näillä hevosilla on edelleen vahva itsesuojeluvaisto, se ei mielellään mene vaarallisiin paikkoihin.

Sorraia Mustang