MARWARINHEVONEN

Historia

Marwarinhevonen on tiettävästi varsin vanha rotu yhdessä kantarotunsa kathiawarin kanssa. Jo 4000 vuotta vanhoissa kalliomaalauksissa on kuvattu hevosia, jotka voidaan käyrien korvien takia tunnistaa näiksi hevosiksi. Käyräkorvaisuus onkin näiden kahden rodun ehdottomasti paras tuntomerkki. Se on myös hyvä todiste rodun puhtaudesta: risteytettäessä muihin rotuihin käyräkorvaisuus katoaa ensimmäisenä. Marwarin tai kathiawarin kehityksestä ei sen enempää tiedetä.

Ennen brittien tuloa Intiaan intialainen ratsuväki käytti marwareita sotaratsuinaan ja ne olivat hyvin arvostettuja. Hindumystiikan mukaan hevonen on ihmistä ylempiarvoinen ja siksi vain korkeimmat kastit saivat omistaa hevosia. Tärkeimpiä marwarinkasvattajia oli Charan-niminen paimentolaisheimo, joka eli Rajasthanin lounaispuolen ruohikkoaroilla.

Britit eivät pitäneet marwareita sopivina ratsuväen hevosina, ne olivat heidän mielestään liian villejä ja kurittomia siihen. Britit käyttivät marwareita kuitenkin poolo- ja metsästysratsuina. Englantilainen hallinto toi rauhan Intiaan, mutta samalla se myös teki tarpeettomaksi intialaisen ratsuväen ja sitä myöten marwarinhevosen. Kun britit lähtivät Intiasta 1947, oli maassa liikaa tarpeettomaksi käyneitä hevosia, joiden omistaminen oli useimmille liian kallista. Marwarin pelastukseksi koitui maan aristokraatit, maanomistajat ja liikemiehet.

Rakenne

Marwari on kehittynyt suurimmaksi osaksi autiomaan olosuhteissa, mutta se ei ole ihan yhtä kuiva kuin arabi tai ahaltekinhevonen.

• Pää on hienopiirteinen ja melko pitkä
• Sisäänpäin taipuvat, liikkuvaiset korvat ovat rodun paras tuntomerkki
• Kaula on usein vähintään keskipituinen ja melko siro, oreilla se saattaa olla hyvin lihaksikas eikä lievä joutsenkaulaisuus ole tavatonta
• Runko on melko syvä, mutta rinta on usein melko kapea
• Lapa on pitkä ja hyvässä kulmassa ratsulle
• Melko korkea ja hyvin erottuva säkä
• Selän tulisi olla lyhyt ja vahva, mutta rodulla on jonkin verran taipuvaisuutta pitkäselkäisyyteen
• Jalat ovat usein hyväasentoiset, sirot ja hyvin kestävät

Käyttö ja ominaisuudet

Marwarinhevosten sanotaan olevan herkkiä, melko tulisia ja nopeita reagoimaan. Monilla on passimainen askellaji, jota Intiassa nimitetään apchaliksi tai revaaliksi. Marwarilla on edelleen tärkeä asema hindujen uskonnossa ja uskonnollisissa seremonioissa.