o. Phaustino SKN 17 T01-1074
© Marianne Ketelimäki / HorsePlay-galleria
|
|
||||||
Flæbe oli väriltään tiikerinkirjava, kuvauksien mukaan tummanruskea, liinaharjainen ja -häntäinen ja kauttaaltaan valkoisten täplien peitossa. Lautasilla oli ilmeisesti suurempi valkoinen alue ja siinä puolestaan tummia täpliä. Kaikki Flæben varsat perivät emältään kirjavan värin, se ei jättänyt ainoatakaan yksiväristä varsaa. Se oli myös tunnettu kestävyydestään ja hyvästä, rauhallisesta luonteesta. Eräs Flæben varsoista on ori, jota kutsutaan nimellä Flæbehingsten (Flæbe-ori), jonka isä oli frederiksborg-ori. Toinen Flæben tärkeä orijälkeläinen on Mikkel, jonka isän väitetään olevan edellä mainittu Flæbehingsten.
Mikkeliä pidetään rodun kantaoriina. Sen kerrotaan osallistuneen usein erilaisiin epävirallisiin kilpailuihin (luultavasti joko laukkakilpailuita tai ravien tyyppisiä) ja olleen niissä liki voittamaton. Nämä kilpailut olivat ilmeisesti varsin suosittuja ja voittoisa ori keräsi mainetta rodulleen. Knabstrupit olivat tuolloin kuuluisia vireästä, mutta helposti käsiteltävästä luonteestaan, hyvistä liikkeistään ja kiltteydestään. Tanskalaiset upseerit käyttivät Schleswigin sodassa 1848-1850 mielellään knabstrupeja niiden hyvien ominaisuuksien takia, mutta silmiinpistävä väri teki hevosista turhan helppoja maaleja vihollisille.
1870-luvulla kuitenkin alkoi rodun alamäki. Knabstrupgaardin siittolassa oli 40-50 kirjavaa hevosta, jotka kaikki polveutuivat Flæbesta. Sisäsiitos oli yleistä ja kannan pienuuden takia ilmeisen välttämätöntä, siitä seurasi rodun laadun huonontuminen. Paha niitti oli myös siittolan tulipalo vuonna 1891, jossa kuoli 22 hevosta. Siitoshevoskannan väheneminen ja rodun yleinen huonontuminen johtivat arvostuksen ja lukumäärän vähenemiseen. Knabstrupeja alettiin risteyttää muihin rotuihin ja vaikka kanta hajaantui, tiikerinkirjava väri säilyi. Tällöin myös alkoi luultavasti knabstrup-kannan rakenteen keventyminen.
Vuonna 1947 perustettiin yhdistys nimeltä "Foreningen til knabstrupperens fremme i Holbæk amt" ja tämän yhdistyksen alle perustettiin siittola nimeltä Egemosegård. Siellä alettiin jalostaa uudelleen knabstrupia ja siittola onnistuikin siinä ainakin jossain määrin, mutta se suljettiin 1959. Yhdistys ilmeisesti sulautettiin puoliveriyhdistykseen.
Koko Tanskan kattava knabstrup-yhdistys perustettiin vuonna 1971. Se rekisteröi ja kantakirjasi tuolloin omien tietojensa mukaan "kaikkea, mikä oli vähänkään kirjavaa". Monien alkuvuosina kantakirjattujen orien sukua ei ole tiedossa, joidenkin suvusta löytyy paljonkin vierasta verta, mm. ravureita. Knabstrup-kanta oli tuolloin luultavasti varsin pieni, joten ulkomailta haettiin mm. appaloosia parantamaan kantaa ja risteytykset puoliveristen ja täysiveristen kanssa sallittiin.
Kantakirjattavilta oreilta vaaditaan kolme sukupolvea taaksepäin varmistettuja ja hyväksyttyjä hevosia. Tosin hyvärakenteinen ori voidaan hyväksyä, jos sen emälinja ei ole täydellinen. Poikkeuksia tästä voidaan tehdä sellaisten orien kohdalla, joiden sukulinjan katsotaan olevan harvinainen ja säilyttämisen arvoinen. Myös tammoilta vaaditaan kolme hyväksyttyä sukupolvea, mutta tammat voidaan esikantakirjata, jos sukuvaatimus ei täyty.
Rotuyhdistys ei rekisteröi hevosia, jotka ovat väriltään lehmänkirjavia. Yksiväriset tammat sen sijaan voidaan rekisteröidä, jos vähintään toinen vanhemmista on puhdas knabstrup. Yksivärisiä oreja ei pääsääntöisesti rekisteröidä, mutta jos ori täyttää polveutumisvaatimukset ja kolmannessa polvessa on vähintään 75% knabstrupia, se voidaan hyväksyä.
Nämä ponit lienevät ainakin osin tulosta erilaisista knabstrup-poni-risteytyksistä. Nykyisin sallittuja risteytysrotuja ovat newforestinponi, connemaranponi, dartmoorinponi, walesinponit (poislukien cobit), tanskalainen ratsuponi ja shetlanninponi. Jonkin verran ponien jalostukseen käytetään Britanniasta tai Alankomaista tuotuja tiikerinkirjavia poneja (ns. British Spotted Pony). Jotkut ponit eivät ole risteytyksien tulosta vaan puhtaita, mutta ponikokoisiksi jääneitä knabstrupeja. Varsinkaan aikaisemmin knabstrup ei ollut mikään kookas rotu ja ponikokoisia yksilöitä esiintyi ihan luonnostaan.
Knabstrup-ponien (kategoriat I-III) rotumääritelmä on pääsääntöisesti sama kuin hevostenkin, tarkoituksena on jalostaa hyviä ratsuponeja. Miniatyyriponien rotumääritelmä on hieman avoimempi ja koska sitä ei pienen koon takia käytetä ratsuna, ei rakenteen tarvitse olla niin ratsutyyppinen kuin suuremmilla poneilla ja hevosilla.
