JAPANILAISET PONIRODUT

Hokkaido polveutuu hevosista, jotka tuotiin Tohokusta Hokkaidoon, kun Hokkaidoa alettiin asuttaa 1400-luvulla.
Nykyisin hokkaidoja on noin 3000 yksilöä. Suurin osa saa laiduntaa vapaina, joskin kerran vuodessa ne kootaan loishäätöä ja tarkistusta varten. Hokkaidot rekisteröidään omaan rekisteriinsä, joka perustettiin 1979.
Hokkaidot ovat hyvin kestäviä ja vahvoja ja tulevat toimeen kovissakin olosuhteissa. Monet yksilöt kulkevat luonnostaan passia.

Kison alueella on systemaattisesti kasvatettu hevosia jo 500-luvulla ja legendan mukaan siellä pystyttiin tuottamaan 10.000 hevosta ratsuväkeen.
Hevosia on risteytetty ja alkuperäinen tyyppi on miltei hävinnyt. Alkuperäisiä on jäljellä noin 100. Niitä käytetään paikallisissa juhlissa sekä ratsuina.

Ensimmäisen kerran misaki mainitaan historiallisissa dokumenteissa 1697. Nykyisin noin 90 hevosen lauma elää puolivillinä Toin niemessä. Rotu on siis hyvin uhanalainen. Myös nämä hevoset kerätään kerran vuodessa tarkastusta ja siitosvalintaa varten.

Miyako on vanha rotu, joka polveutuu 1200-luvulta, mahdollisesti alueella oli hevosia jo aiemminkin. 1960-luvulle asti hevoset olivat pääasiallinen kulkuväline. Miyakoon on risteytetty eurooppalaisia ja amerikkalaisia hevosia ja sen vuoksi rodun koko on kasvanut. Alkuperäiset ponit olivat harvoin korkeampia kuin 115 cm.
Miyako on erittäin uhanalainen rotu, vuonna 1998 puhtaita miyakoja oli vain 20 kappaletta.

Noma on pienin japanilaisista poniroduista. Se polveutunee 1600-luvulta. Pienikokoisena ja varmajalkaisena se on ollut tärkeä kuormajuhta vuoristoisilla alueilla ja syrjäisillä saarilla. Nykyisin noma on hyvin harvinainen, niitä on jäljellä alle 100 yksilöä.

Taishu on kotoisin Tsushiman saarelta Nagasakin prefektuurista. Alueella tiedetään kasvatetun hevosia jo 700-luvulta alkaen, joten taishu voi olla hyvin vanhaa alkuperää. FAO ei tosin pidä tätä omana rotunaan vaan Japanin maatiaishevoskannan (Japanese native horse) muunnoksena. Taishu oli alunperin hyvin tärkeä kuormaponi kotiseutunsa kapeilla ja mäkisillä poluilla ja tämän lisäksi sitä käytettiin jonkin verran myös metsätöissä. Sen jalat ja kaviot ovat erittäin vahvat. Nykyisin erittäin harvinainen taishu on lähinnä ratsu, mutta myös turistien mielenkiinnon kohde. Taishuja on vain muutamia kymmeniä yksilöitä (v. 1998 40 yksilöä), mutta rotujärjestö "Taishu Pony Conservation Group" huolehtii rodusta.

Tokara polveutuu tiettävästi noin kymmenen hevosen laumasta, joka tuotiin alueelle 1890-luvulla. Sen tärkein kasvatusalue oli Tokaran saari, mutta se oli melko laajalle levinnyt rotu Kagoshiman alueella. Sitä käytettiin maatalouden työponina ja kuormajuhtana. Toinen maailmansota kuitenkin pudotti ponien määrän vähäiseksi, mutta se saatiin pelastettua täydelliseltä sukupuutolta. Parantuneet elinolot ja parempi ruokinta ovat kasvattaneet tokaran kokoa, alunperin se oli vain noin 115 cm korkea. Nykyisin Tokaran saarella elää puolivilli ponilauma.

Yonaguni on kotoisin samannimiseltä saarelta. Sen alkuperästä tiedetään hyvin vähän, luultavasti alueelle tuotiin poneja noin pari tuhatta vuotta sitten. Eräät tiedemiehet väittävät yonagunin olevan sukua korealaiselle chejulle.

Aikaisemmin ponit olivat hyvin tärkeitä alueen asukkaille ja jokainen perhe omisti ainakin yhden ponin. Niitä käytettiin kuorma- ja ratsuponeina. Kun muita alkuperäisiä rotuja alettiin 1900-luvun alkupuoliskolla parantamaan suuremmilla tuontihevosilla, yonaguni jätettiin tämän parannusohjelman ulkopuolelle. Niinpä se onkin säilynyt täysin alkuperäisenä. Nykyisin yonaguneja on noin 100 kappaletta ja ne laiduntavat villeinä. Vuosittain ne kootaan tarkastettaviksi.

Yonagunit ovat useimmiten rautiaita ja niiden säkäkorkeus on suurinpiirtein 110-120 cm. Pienestä koostaan huolimatta nämä ponit ovat hyvin voimakkaita.

• Suurehko pää, korvat pienet
• Lyhyt, paksu kaula
• Pitkä selkä
• Hännänkiinnitys korkealla
• Erittäin kovat kaviot
• Luonteeltaan rauhallinen