IRLANNINTYÖHEVONEN

Historia

Irlannintyöhevosen kaltainen hevostyyppi on vaikuttanut Irlannissa satoja vuosia. Jo ajanlaskun alkamisen tienoilta peräisin olevat lähteet tietävät kertoa näistä hevosista. Alkuperäiskanta polveutuu kelttiläisponista ja muista paikallisista poneista. Myöhemmin rotuun risteytyi paljonkin tuontiainesta, niin keski-Euroopan ja Britannian raskaita hevosia kuin andalusianhevosia, arabeja ja muita itäisiä hevosia, joita tuotiin Espanjasta.

Nykyinen irlannintyöhevonen kuitenkin kehittyi vasta niinkin myöhään kuin aikavälillä 1850-1950, vaikka rodun rekisteröintitoiminta olikin alkanut jo aiemmin. Pelkkä työhevonen ei riittänyt irlantilaisille maanviljelijöille, hevosen tuli olla soveltuva myös vaunuhevoseksi ja metsästysratsuksi. Ehkä nimenomaisesti irlantilaisten innostus metsästykseen loi irlannintyöhevosesta rodun, jonka metsästystaipumukset tunnustetaan vielä tänäkin päivänä.

Ja juuri metsästystaipumukset melkein tuhosivat rodun, koska 1900-luvulla huomattiin, että risteyttämällä irlannintyöhevonen täysiverisellä syntyi loistava metsästyshevonen, kevyempi ja nopeampi kuin puhdas irlannintyöhevonen, mutta hyvärakenteinen, luustoltaan erinomainen, luonteeltaan rauhallinen ja hyvä hyppääjä. Risteytysjalostus miltei hävitti koko rodun.

Rotu on pelastettu sukupuuton partaalta jo kerran aiemminkin. Irlannin suuren nälänhädän aikana 1800-luvun puolen välin jälkeen hyvin alkanut rekisteröintitoiminta tyrehtyi miltei kokonaan ja suuria määriä hevosia teurastettiin.

Rakenne

Irlannintyöhevonen ei nimestään huolimatta muistuta kylmäveristä juuri lainkaan. Se on melko isokokoinen ja raskas, mutta selvästi puoliverityyppinen.

• Pää on melko pieni muuhun ruumiiseen verrattuna, ei karkeatekoinen vaikkei kovin jalokaan. Otsa leveä. Profiili suora tai hieman kyömy
• Silmät ovat kohtalaisen suuret ja niiden ilmeen tulee olla rauhallinen
• Kaula on usein lyhyehkö ja melko paksu
• Lavat nykyisin loivat, aiemmin yleisesti jyrkät lavat on saatu poistettua jalostuksella
• Leveä rintakehä
• Melko hyvä säkä
• Selkä keskimittainen, joskus hieman pitkä ja melko suora
• Lihaksikas ja leveä takaosa
• Lautaset usein luisut, mutta takaosa on silti hyvin voimakas
• Hännänkiinnitys melko matalalla
• Lihaksikkaat jalat, sääriluut lyhyet
• Nivelten tulee olla suuret ja hyvät
• Jalkojen asennot ja luusto erityisen hyvät
• Melko suuret kaviot, kavioaines kovaa
• Pieni määrä pitkää vuohiskarvaa on sallittu
• Liikkeet suorat ja joustavat, eivät liioitellut tai raskaat

Käyttö

Irlannintyöhevonen on edelleen erityisen monikäyttöinen, vankka rotu. Se kelpaa maatöihin, vaikka nykyisin koneet ovatkin korvanneet hevoset. Se on erinomainen valjakkohevonen, mutta erityisen arvokkaaksi rodun tekee sen loistava hyppykyky, joka on vahvan takaosan ansiota. Luonteeltaan rotu on rauhallinen ja taipuisa.

Irlannintyöhevosta käytetään edelleen risteytysjalostukseen lähinnä täysiveristen kanssa. Tuloksena on erinomaisia estehevosia, mutta yleisesti risteytykset pärjäävät hyvin lajissa kuin lajissa. Samaa voi sanoa myös irlannintyöhevosesta itsestään, vaikka se onkin rakenteeltaan massiivisempi kuin sirommat risteytykset.