|
|
||||||
|
Irlannintyöhevosen kaltainen hevostyyppi on vaikuttanut Irlannissa satoja vuosia. Jo ajanlaskun alkamisen tienoilta peräisin olevat lähteet tietävät kertoa näistä hevosista. Alkuperäiskanta polveutuu kelttiläisponista ja muista paikallisista poneista. Myöhemmin rotuun risteytyi paljonkin tuontiainesta, niin keski-Euroopan ja Britannian raskaita hevosia kuin andalusianhevosia, arabeja ja muita itäisiä hevosia, joita tuotiin Espanjasta.
Nykyinen irlannintyöhevonen kuitenkin kehittyi vasta niinkin myöhään kuin aikavälillä 1850-1950, vaikka rodun rekisteröintitoiminta olikin alkanut jo aiemmin. Pelkkä työhevonen ei riittänyt irlantilaisille maanviljelijöille, hevosen tuli olla soveltuva myös vaunuhevoseksi ja metsästysratsuksi. Ehkä nimenomaisesti irlantilaisten innostus metsästykseen loi irlannintyöhevosesta rodun, jonka metsästystaipumukset tunnustetaan vielä tänäkin päivänä.
Ja juuri metsästystaipumukset melkein tuhosivat rodun, koska 1900-luvulla huomattiin, että risteyttämällä irlannintyöhevonen täysiverisellä syntyi loistava metsästyshevonen, kevyempi ja nopeampi kuin puhdas irlannintyöhevonen, mutta hyvärakenteinen, luustoltaan erinomainen, luonteeltaan rauhallinen ja hyvä hyppääjä. Risteytysjalostus miltei hävitti koko rodun.
Rotu on pelastettu sukupuuton partaalta jo kerran aiemminkin. Irlannin suuren nälänhädän aikana 1800-luvun puolen välin jälkeen hyvin alkanut rekisteröintitoiminta tyrehtyi miltei kokonaan ja suuria määriä hevosia teurastettiin.
Irlannintyöhevonen on edelleen erityisen monikäyttöinen, vankka rotu. Se kelpaa maatöihin, vaikka nykyisin koneet ovatkin korvanneet hevoset. Se on erinomainen valjakkohevonen, mutta erityisen arvokkaaksi rodun tekee sen loistava hyppykyky, joka on vahvan takaosan ansiota. Luonteeltaan rotu on rauhallinen ja taipuisa.
Irlannintyöhevosta käytetään edelleen risteytysjalostukseen lähinnä täysiveristen kanssa. Tuloksena on erinomaisia estehevosia, mutta yleisesti risteytykset pärjäävät hyvin lajissa kuin lajissa. Samaa voi sanoa myös irlannintyöhevosesta itsestään, vaikka se onkin rakenteeltaan massiivisempi kuin sirommat risteytykset.