GELDERLANDINHEVONEN

Historia

Gelderlandinhevonen kehitettiin alunperin maatalouskäyttöön, mutta samalla siitä haluttiin myös monikäyttöinen rotu, joka toimisi myös vaunuhevosena ja ratsuna. Gelderiläiset kasvattajat käyttivät jalostukseen  norfolk roadstereita, anglo-normanneja sekä useita saksalaisia rotuja. Laatua parannettiin täysiveri- ja arabiristeytyksillä. Jalostuksessa kiinnitettiin huomiota myös hyvään luonteeseen.

Gelderlandinhevonen oli hyvin suosittu 1800-luvulla, mutta sittemmin sen käyttö koneellistumisen myötä väheni. Sitä käytettiin kantarotuna luotaessa hollannin puoliveristä ja risteytysten myötä gelderland miltei hävisi. Viime aikoina sen säilyminen on haluttu varmistaa ja sillä on oma osansa hollanninpuoliverisen kantakirjassa. Nykyisin se on suosittu näyttely- ja valjakkohevonen kotimaassaan.

Rakenne

Gelderlandinhevonen on tyypiltään enemmän vaunuhevonen kuin ratsu.

• Pää on yksinkertainen, mutta puhdaspiirteinen. Profiili on suora tai kupera
• Voimakas ja kaareva kaula
• Matala säkä
• Leveät lavat
• Leveä rintakehä
• Syvä runko
• Selkä on melko pitkä
• Risti on suora
• Vahvat lautaset
• Häntä on kiinnittynyt korkealle
• Lyhyet ja vahvat jalat, hyvämuotoiset kaviot
• Hyväasentoiset vuohiset, ei pitkää vuohiskarvaa

Käyttö

Gelderlandinhevosia näkee nykyisin valjakkohevosina, mutta se on myös käyttökelpoinen ratsu, joka hyppää kohtalaisesti.