FRIISILÄISHEVONEN

Friisiläishevonen on eräs Euroopan vanhimmista roduista. Läntisen Frieslandin alueelta on löydetty useita tuhansia vuosia vanhoja raskaiden hevosten luita, jotka lienevät kuuluneet friisiläisten esi-isille. Nämä todennäköisesti polveutuivat metsähevosesta. Joka tapauksessa friisiläishevonen oli tunnettu ja arvostettu rotu jo Rooman valtakunnan aikaan. Niitä käytettiin Rooman armeijassa ja vietiin mm. Englantiin, jossa ne ovat vaikuttaneet useisiin paikallisiin rotuihin.

Roomalaisten jälkeen friisinhevosia suosivat keskiajan ritarit ja ristiretkeläiset. Tältä ajalta on jäänyt monia kuvia, joissa raskaasti varustettu ritari ratsastaa uljaalla mustalla hevosella. Friisiläistä käytettiin myös arkisempiin toimiin maatalouden työhevosena.

Espanjan miehitettyä Alankomaat 1500-luvulla, friisiläisiä parannettiin risteyttämällä niihin andalusianhevosia ja itämaisia rotuja. Luultavasti näitä rotuja oli risteytetty jo ennen Espanjan valtakautta. Tänä aikana friisiläishevosta käytettiin jonkin verran korkeaan kouluratsastukseen Espanjan ja Ranskan ratsastuskouluissa.

Friisiläiset olivat jo tällöin kuuluisia nopeasta ja näyttävästä ravistaan. Niillä kilpailtiin raveissa kotimaassaan aina 1800-luvulle asti. Tällöin nopeampi ranskanravuri syrjäytti friisiläisen. Paitsi raveihin, friisiläishevosta käytettiin myös valjakkohevosena.

Friisiläishevonen oli erittäin suosittu rotu ja sitä käytettiin paljon muiden rotujen parantamiseen. Monet ravurirodut omaavat jonkin verran friisiläisverta, samoin esimerkiksi norjalainen dölehevonen, pohjoisruotsinhevonen ja amerikkalainen morganinhevonen. Tämä risteytystoiminta heikensi kantaa huomattavasti. 1900-luvulle tultaessa friisiläisten kysyntä väheni nopeasti vaikka jo vuonna 1879 oli perustettu rotuyhdistys turvaamaan rodun säilyminen. Friisiläishevosta ei enää tarvittu kuljetuksiin eikä maatalouden työhevosena. Viime aikoina tilanne on kääntynyt paremmaksi ja hyvien ratsujen ja näyttävien vaunuhevosten kysyntä on kasvanut.

Friisiläishevosta on käytetty niin työhevosena, ratsuna kuin vaunuhevosenakin. Nykyisin työkäyttö lienee olematonta, mutta friisiläinen on näyttävä ja notkea ratsu sekä mainio valjakkohevonen. Näiden avujen takia se on noussut 1900-luvun alkupuoliskon taantumasta. Yhtenäisen värin takia niistä on helppo koota suurempikin valjakko.

Friisiläisten sanotaan olevan kilttejä ja oppivaisia luonteeltaan, mutta ne ovat myös vireitä ja kestäviä. Suomessakin on muutamia friisiläisiä, kiinnostus, suosio ja määrä ovat koko ajan kasvussa.