FREIBERGINHEVONEN

Historia

Freiberginhevonen on kehittynyt Juran vuoristoalueella useiden eri rotujen risteytyksenä. Joidenkin lähteiden mukaan rodun varhaisimmaat esi-isät olisivat edustaneet vanhaa paikallista tyyppiä, juranhevosta. Kuitenkin alueen hevoset olivat kokonaisuudessaan varsin kirjavaa alkuperää, niissä oli sekoittuneena vanhaa normandianhevosta, anglo-normannia, belgialaisia työhevosia ja jonkin verran myös täysiveristä.

Rotu oli kadota kokonaan Napoleonin sotien aikana ja jo 1864 perustettiin ensimmäinen yhdistys suojelemaan rotua sukupuutolta. Tämä onnistuikin, mutta maatalouden koneellistuessa rotu kävi jälleen harvinaiseksi, kuten muutkin työhevosrodut. Viime vuosina freiberginhevonen on vallannut alaa harrasteratsuna ja valjakkohevosena.

Rakenne

Freiberginhevonen on kevyehkö vetohevonen. Sekalaisesta alkuperästä johtuen rakenteellisia eroja rodun sisällä on jonkin verran. Yleiskuva on kuitenkin tiivis ja roteva.

• Pieni pää, profiili usein hieman kyömy
• Lihaksikas runko
• Vahvat jalat, vuohiskarvaa on niukasti

Nykyinen freiberger on kevyempi ja ratsutyyppisempi kuin aiemmin. Kuvan ruuna Farinelli edustaa vanhempaa, raskaampaa tyyppiä.

Käyttö

Varmajalkainen ja ketterä vetohevonen on aina ollut välttämätön vuoristoisilla alueilla. Vielä nykyäänkin freiberginhevosia käytetään maatöihin pelloilla, jotka ovat liian jyrkkiä traktoreille. Myös armeija käyttää freibergereitä kaluston kuljettamisessa niillä alueilla, mihin ei koneilla ole asiaa.

Sveitsin hallitus tukeekin freiberginhevosten kasvatusta voimallisesti. Jalostukseen pyritään valitsemaan ne yksilöt, jotka ovat parhaita niin rakenteeltaan, käyttökelpoisuudeltaan kuin luonteeltaankin.