DONINHEVONEN

Historia

Doninhevonen liitetään usein kasakoihin, jotka aloittivatkin doninhevosten kasvattamisen. Doninhevosen kantavanhemmat olivat mongolihevosia ja jonkin verran myös ahaltekinhevosia, persianarabeja ja tarpaanisukuisia hevosia.

Doninhevonen on kotoisin Donin ja Volgan aroilta etelä-Venäjältä. Nämä aroalueet olivat melko kuivia ja talvella kylmiä. Kasakat kasvattivat hevosiaan puolivilleinä laumoina, jotka saivat selviytyä itsekseen aroilla. Vain vahvimmat yksilöt selvisivät ja doninhevosesta kehittyi erittäin kestävä hevonen.

Kuuluisuuteen doninhevoset ja kasakat nousivat sodissa, joissa kasakoiden ratsastustaito ja doninhevosten kestävyys ja nopeus toimivat tehokkaasti. Venäjän ratsuväkeen liitettiin erityinen kasakkakaarti eikä kestänyt kauaakaan, kun miltei koko Venäjän ratsuväki ratsasti doninhevosilla. Kasakkajoukot onnistuivat lyömään myös Napoleonin joukot.

Alkuperäinen doninhevonen (jota joskus pidetään omana rotunaan, kasakkahevosena) oli pienikokoinen eikä kovin näyttävä. 1800-luvulla doninhevoseen risteytettiin melko paljon muita rotuja, mm. streletsinarabia, orlovia, orlov-rostopchinia ja ennen kaikkea täysiveristä. Doninhevosesta tuli suurempi ja parempi ratsuhevonen.

Rakenne

Doninhevonen ei ole rakenteeltaan mikään loistava rotu.

• Kaunis ja kuiva pää, usein suora profiili
• Suora ja pitkähkö kaula
• Lavat ovat lyhyet ja pystyt
• Matala säkä
• Jyrkästi laskevat lautaset
• Takaosa näyttää heikolta, vaikkei sitä olekaan
• Etujalat lihaksikkaat, mutta usein huonoasentoiset ja vuohiset ovat pystyt
• Takajaloissa usein kiverät kintereet ja pihtikintut
• Liikkeet pystyt ja lyhyet, epämukavat ratsastajalle

Käyttö

Nykyisin ei armeija enää tarvitse doninhevosta, mutta yleishevosena ja kestävyyskilpailuissa doninhevonen on menestynyt. Olympialajeissa menestyminen vaatisi paremmat liikkeet. Doninhevosta kilpailutetaan laukkaradoilla pitkillä matkoilla ja sitä voidaan käyttää myös valjakossa.