DÖLEHEVONEN

Historia

Gudbrandinlaaksossa on ollut hevosia jo monia vuosisatoja. Ne polveutuivat esihistoriallisista villihevosista. Gudbrandinlaakso on ollut tärkeä kulkuväylä ja sitä käyttivät myös kauppiaat. 400-800-luvuilla friisiläiset kauppiaat kulkivat vilkkaasti Norjan, Brittein saarten ja Reininmaan välillä ja kuljettivat mukanaan myös hevosia. Sen takia nykyinenkin dölehevonen muistuttaa friisiläishevosta ja ja dales- ja fellponeja.

Myöhemmin, 1800-luvulla rotua alettiin parantamaan ja siihen risteytettiin mm. täysiveristä.

Rakenne

Dölehevosesta on kaksi tyyppiä: raskas työhevonen ja kevyempi ravuri. Tästä huolimatta kaikilla dölehevosilla on samoja piirteitä.

• Pieni ja ponimainen pää, profiili on suora
• Kaula hieman kaareva
• Lavat usein melko pystyt
• Syvä ja lihaksikas runko
• Pitkä selkä
• Pyöreät ja lihaksikkaat lautaset
• Lyhyet jalat, työhevostyypin yksilöillä on usein runsaasti vuohiskarvaa

Käyttö

Dölehevosta käytetään nykyisin eniten ravurina ja työhevostyypin yksilöiden määrä vähenee. Ravurityyppi sopii myös kevyisiin maatöihin. Vaikka dölehevonen on melko pienikokoinen, se on voimakas vetohevonen.