Historia
Kaspianponi on ikivanha rotu. Jo 1200-1500 e.Kr. tehdyissä egyptiläisissä
ja persialaisissa taide-esineissä esiintyy pieni, kevytrakenteinen
hevonen, joka muistuttaa paljon arabia. Kaspianponia pidetään
vanhimpana elossa olevana hevostyyppinä ja eräät asiantuntijat
uskovat, että kaspianponin esimuoto oli persialainen villihevonen,
jota mesopotamialaiset käyttivät 2000-luvulla e.Kr tai ehkä jo aikaisemminkin.
Kaspianponin luultiin kadonneen, mutta se löydettiin uudelleen
vuonna 1965 Kaspianmeren rannikkoseudulta. Löytäjä oli amerikkalainen Louise Firouz. Tällöin ponien lukumäärä oli melko pieni ja ne olivt hajaanuneet laajalle alueelle, mutta rotu on saatu nyt elpymään ja Iranin lisäksi kasvatusta on jonkin verran Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Kaspianponin muinainen alkuperä on todistettu tieteellisin kokein
ja arkeologisten löytöjen perusteella. Kallon rakenne ja selän
sekä etuosan luut poikkeavat muista poneista. Myös veren hemoglobiinin
koostumus on erilainen kuin millään muulla rodulla.
Rakenne
Kaspianponi ei muistuta rakenteeltaan ponia lainkaan vaan lähinnä
pienikokoista arabianhevosta. Yleiskuvan tulisi olla elegantti.
- Pieni, siro pää, lyhyet korvat, suuret silmät
- Kaula kaareva ja pitkä, pään ja kaulan liitos avara
- Melko korkea, hyvämuotoinen säkä
- Lavat pitkät ja loivassa kulmassa
- Runko on syvä, mutta melko kapea
- Suora selkä
- Korkealle kiinnittynyt häntä
- Jalat vahvat, mutta hyvin sirot. Jalka-asennot korrektit
- Pienet, kovat ja hyvämuotoiset kaviot
- Pitkät ja matalat liikkeet
Käyttö
Kaspianponin rakenne ja liikkeet ovat erinomaiset lasten ratsulle. Pienestä
koostaan huolimatta se on hyvin nopea ja pystyy hyppäämään
korkeita esteitä. Ratsun lisäksi se toimii hyvin myös vaunuponina. Rotu on tunnettu erittäin hyvästä luonteestaan.
