CAMARGUENHEVONEN

Historia

Camarguenhevonen on ikivanha rotu. Sen arvellaan polveutuvan niistä hevosista, joiden 15 000 vuotta vanhoja jäännöksiä on löytynyt Solutrésta. Rakenne on ainakin samankaltainen. Myös Lascauxin luolamaalausten hevoset muistuttavat camarguenhevosia.

Rodun kotialuetta on Camargue, Rhonen suistoalue. Se on melko karua aluetta ja mistraalituulten armoilla. Alueen hevonen onkin sitkeä rotu, joka kestää niin kuumuutta, niukkaa ravintoa ja ankaraa tuulta.

Camarguenhevoseen on sekoittunut jonkin verran roomalaisia hevosia, berberihevosia ja ehkä arabejakin, mutta nämä kaikki risteytykset ovat tapahtuneet 1000-luvulla tai aikaisemmin. Myöhemmin rotu on pysynyt hyvin puhtaana eristyneen kotialueensa takia. Joidenkin lähteiden mukaan 1800-luvulla rotua yritettiin risteyttää täysiveristen, anglo-arabien ja bretagnenhevosten kanssa, mutta camarguenhevosen tyyppi ei muuttunut.

Rotu alkoi käydä harvinaiseksi ja 1900-luvun puolivälin tienoilla se oli jo vaarassa kadota kokonaan. Kantakirja perustettiin 1967. Ilmeisesti silloin myös laadittiin jalostusohjelma.

Rakenne

Camarguenhevonen on varsin alkukantainen ja karkea rakenteeltaan.

• Suuri pää, profiili suora tai hieman kyömy
• Lyhyt kaula
• Pystyt, lyhyet lavat
• Syvä runko
• Selkä suora ja lyhyt
• Jyrkkä, lyhyt risti, hännänkiinnitys on matalalla. Takaosa on kuitenkin lihaksikas
• Vahvat ja kuivat jalat
• Erittäin kovat kaviot, hevosia ei useinkaan kengitetä kotialueellaan
• Lyhyet, korkeat askeleet

Käyttö

Camarguenhevonen elää edelleen puolivilleinä laumoina suistoalueella. Tammat synnyttävät varsansa ilman ihmisten apua. Varsat polttomerkitään vuoden ikäisinä ja jalostukseen kelpaamattomat orivarsat ruunataan kolmen vuoden ikäisinä. Nämä kesytetään ratsuiksi, joita alueen karjapaimenet ovat käyttäneet vuosisatoja. Vain parhaat oriit saavat jäädä jatkamaan sukua laumoihin.

Kesytettyjen camarguenhevosten sanotaan olevan hyväluonteisia ja virkkuja. Niitä käytetään lähinnä ratsuina, mutta jonkin verran myös kuormahevosina. Rotu kehittyy hitaasti ja on täysin kehittynyt vasta 6-vuotiaana, mutta toisaalta se on hyvin pitkäikäinen.