BUDJONNYNHEVONEN

Historia

Budjonnyn tarina alkaa 1920-luvulta, jolloin alettiin kokeilumielessä risteyttää erilaisia paikallisia hevosia. Tarkoituksena oli kehittää armeijalle ratsuhevonen. Useimmat risteytykset eivät tuottaneet onnistunutta tulosta, mutta chernomorinhevosiin, doninhevosiin ja täysiverioreihin perustuneet risteytykset tuottivat hyvän ratsuhevosen, budjonnyn, joka on saanut nimensä marsalkka Semjon Budjonnyn mukaan.

Rakenne

• Kuiva, itämaistyyppinen pää, profiili suora
• Pitkä kaula
• Runko melko syvä
• Lavat pitkät ja vinot, mutta lapojen asento vaihtelee yksilöittäin paljon,  joillain yksilöillä on lyhyet ja pystyt lavat
• Ulkoneva säkä
• Selkä melko lyhyt ja leveä
• Lihaksikas takaosa
• Jaloissa on usein asentovirheitä, mutta luuaines on hyvää
• Kaviot ovat kovat ja hyvämuotoiset

Käyttö

Budjonny on pääasiallisesti ratsuhevonen, mutta kelpaa myös vaunuhevoseksi. Budjonny on perinyt kantaroduiltaan niiden kestävyyden. Monien muiden neuvostoliittolaisten rotujen tavoin budjonnyja käytetään laukkahevosina ja ovatpa muutamat budjonnyt voittaneet Parbubicen risuestelaukkakilpailun. Hyvien liikkeiden takia se pärjää myös ratsastuksen eri lajeissa. Eräs menestyineimmista budjonnyista lienee Nona Garsonin esteratsu Rhythmical.