Historia
Baskirianponi on hyvin vanha rotu, jota baskiiriheimot ovat käyttäneet
ratsunaan ja kuormajuhtanaan satojen vuosien ajan. Baskirianponi polveutuu
przewalskinhevosesta.
Baskirianponi on turvannut baskiirien elämän monin eri tavoin:
nuoria tammoja on lypsetty ja niiden maidosta valmistettu juustoa, voita
ja lievästi alkoholipitoista juomaa, kumissia. Baskirianponit kasvattavat
pitkän, kiharan talvikarvan, jota voi kehrätä langaksi.
Myös ponien taljoja on käytetty vaatteiden tekoon.
Rakenne
Baskirianponi on rakenteeltaan melko alkukantainen.
- Pää karkeatekoinen ja suuri, profiili suora
- Lyhyt, paksu kaula
- Leveät ja pystyt lavat
- Matala säkä
- Leveä runko
- Selkä suora
- Takaosa usein luisu, hännänkiinnitys matalalla
- Jalat ovat lyhyet, voimakkaat ja usein hyväluiset
- Kovat kaviot
- Tuuheat jouhet
- Ponin erikoisominaisuuksiin kuuluu kihara talvikarva, joka voi olla jopa
15 senttiä pitkää
Baskirianponista on olemassa kaksi eri muunnosta: vuoristotyyppi ja tasankotyyppi. Vuoristotyyppi on näistä pienempi ja kevyempi, hyvin ratsuksi soveltuva. Tasankotyyppi on puolestaan iso ja raskas, sopiva vetoponi.
Käyttö
Baskirianponeja kasvatetaan edelleen kotialueillaan. Ne elävät
vapaissa laumoissa ja talvellakin etsivät itse ruokansa. Lämpimän
talvikarvansa ansiosta ponit selviytyvät hyvin kovistakin pakkasista.
Baskirianponi on hyvin monikäyttöinen, siitä on maa-
ja metsätöihin, valjakkohevoseksi ja ratsuksi. Kokoonsa nähden baskiirit ovat hyvin voimakkaita. Sitä kasvatetaan
myös maidon ja lihan takia.
Baskirianponi on eräs maailman kestävimpiä rotuja. Ponivaljakon
on väitetty vetäneen rekeä 120-140 kilometriä ilman
ruokintaa. Vaikkei tämä olisikaan totta, baskirianponi tulee
kuitenkin toimeen hyvin vähällä ja heikkolaatuisella ravinnolla.
Gilas
Kuvan antanut käyttöön Marianne J.
American Bashkir Curly
&
North American Curly Horse
Historiaa
1800-luvun lopulla
Nevadasta, USA:sta löydettiin baskirianponeja muistuttavia poneja, joilla oli erittäin kiharainen karva. Alunperin näiden kuviteltiin olevan jotain sukua baskirianponeille, mutta todennäköisemmin kyse on kuitenkin yksittäisestä mutaatiosta, jolloin ei voida puhua samasta rodusta. Nimi kuitenkin säilyi käytössä: American Bashkir Curly.
Kaksi rekisteriä: ABCR ja ICHO
Nykyisin kiharakarvaisia hevosia rekisteröi USA:ssa kaksi erillistä yhdistystä:
American Bashkir Curly Registry (ABCR) ja
International Curly Horse Organization (ICHO/NACHR). Erona näillä kahdella on se, että ABCR:n rekisteri suljettiin vuonna 1999, rekisterikelpoisia ovat ainoastaan ne hevoset, joiden vanhemmatkin ovat ABCR:n rekisterissä. ABCR:ään rekisteröidyt hevoset ovat virallisesti American Bashkir Curlyja. ICHO:n rekisteri on puolestaan avoin kaikille kiharakarvaisille hevosille riippumatta siitä, ovatko vanhemmat rekisteröityjä vai eivät. ICHO rekisteröi myös kiharakarvaisista vanhemmista polveutuvia hevosia, joilla on normaali karvapeite. ICHO:n rekisteröimiä hevosia kutsutaan North American Curly Horseiksi. Monet hevoset ovat kuitenkin molemmissa rekistereissä.
Rakenne
Kuten olettaa saattaa, North American Curly Horset ovat rakenteeltaan hyvin vaihtelevia, ne voivat olla miniatyyrikokoisia poneja tai suuria työhevosia ja kaikkea siltä väliltä. Sen tulisi kuitenkin olla korrekti rakenteeltaan ja miellyttävä luonteeltaan. American Bashkir Curly sen sijaan on tyypiltään yhtenäisempi:
- Keskikokoinen pää
- Pään ja kaulan liittymä avara
- Keskipituinen kaula, joka liittyy hyvin lapoihin
- Säkä erottuva muttei liian korkea
- Syvä rintakehä
- Runko kauttaaltaan lihaksikas
- Lyhyt selkä
- Vatsan linja nouseva
- Risti ja lanne tasaiset, lautanen samoin
- Jaloissa hyvä luusto, jalkojen tulee olla tukevat
- Lyhyet sääret
Käyttö
Curlyt ovat monipuolisia hevosia ja erityisesti ICHO:n rekisteröimistä hevosista löytyy suoritushevosia joka lajiin, kiitos avoimen rekisterin. Osa Curlyista hallitsee jonkin erikoisaskellajin tavallisten ohella (ns. gaited Curly).
