BERBERIHEVONEN

Historia

Berberihevonen on hyvin vanha rotu, ehkä arabianhevostakin vanhempi. Sen juurista ei ole tarkkaa tietoa, on arveltu että se polveutuisi arohevosesta, muinaisesta eurooppalaisesta villihevosesta tai mahdollisesti arabianhevosen aavikkokiitolaukkakannoista.

Berberihevoset ovat olleet berberiheimojen sotaratsuja ja pohjoisafrikkalaiset muslimit (maurit) valtasivat niiden selässä Espanjan 600-luvulla. Espanjassa maurien berberihevosia risteytettiin paikallisten hevosten kanssa ja niistä syntyi uusi, merkittävä rotu: andalusianhevonen.

Rakenne

Vaikka berberihevosta on pidetty arabianhevosen sukulaisena, näiden rakenteessa on huomattavia eroja huolimatta siitä, että berberihevosiin on risteytetty arabia.

• Pää on hieman karkeatekoisen näköinen, profiili on suora tai aavistuksen kyömy, turpa on lähes otsan levyinen
• Kaula ei erityisen pitkä tai siro
• Säkä on yleensä melko hyvä ratsulle
• Lavat ovat kapeat ja pystyt, mutta siitä huolimatta berberihevonen on hyvin ketterä
• Syvä rintakehä
• Selkä on lyhyt ja vahva
• Risti on jyrkkä ja häntä kiinnittynyt matalalle
• Lautaset eivät ole kovin hyvärakenteiset, mutta siitä huolimatta hevoset ovat hyvin nopeita lyhyillä matkoilla
• Jalat ovat usein hennot, asentovirheet eivät ole harvinaisia

Käyttö

Heikosta rakenteestaan huolimatta berberihevonen on hyvin kestävä ja nopea. Ne ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä. Berberihevosten liikkeet eivät ole yhtä tyylikkäät ja lennokkaat kuin arabeilla, mutta ne ovat kuuluisia nopeudestaan lyhyillä matkoilla.

Berberihevosta on käytetty hyvin paljon muiden hevosrotujen jalostukseen, muttei niin paljoa kuin arabianhevosta. Tämä johtunee berberihevosten harvinaisuudesta,  vähemmän tyylikkäästä rakenteesta ja kuumasta luonteesta.

Berberihevonen on paljon harvinaisempi kuin arabianhevonen ja niitä risteytetään paljon keskenään. Kuitenkin esimerkiksi Marokon kuninkaan talleissa kasvatetaan edelleen puhdasrotuisia berberihevosia ja puhtaat berberit ovat levinneet myös Eurooppaan (erit. Saksaan).