ANDALUSIANHEVONEN

Andalusianhevosen polveutumisesta ei ole täyttä varmuutta. 20 000 vanhoissa luolamaalauksissa on kuvattu hevosia, jotka ovat hyvin samantyyppisiä.

Maurien valloituskauden (711-1495 jKr) aikana Espanjan alueelle tuotiin berberihevosia ja näitä risteytettiin paikallisten hevosten kanssa. Tällöin todennäköisesti syntyi nykyisen kaltainen rotu.

Andalusianhevonen oli suosionsa huipulla renesanssiajasta Ranskan vallankumoukseen asti, jolloin ratsastusnäytökset ja korkea kouluratsastus olivat muotia. Andalusianhevonen oli ylvään olemuksensa ja näyttävien liikkeidensä takia kaikkein suosituin näytösratsu. Niitä käytettiin myös ratsuväen hevosina. Rodun kasvatusta tuki Espanjan kuningashovi.

Suosionsa takia andalusialaisia vietiin paljon muualle, mm. Eurooppaan ja Amerikkaan. Lähes kaikissa amerikkalaisissa roduissa on jonkin verran andalusialaisverta. Alter real, lusitano ja lipizzanhevonen on kehitetty lähestulkoon kokonaan andalusialaispohjalta.

Aikaisempina vuosisatoina andalusianhevosessa esiintyi useita erikoisia värejä, mm. lehmän- ja tiikerinkirjavaa, voikkoa ja hallakkoa. Näistä hevosista polveutuvat monet amerikkalaiset "värirodut": palominot, paintit ja appaloosat. Myös tanskalainen knabstrupinhevonen polveutuu tiikerinkirjavista andalusialaisista. Näitä värejä esiintyi vielä 1800-luvulla ja ne olivat arvostettuja, mutta sittemmin ne hävisivät.

Ranskan vallankumouksen jälkeen Euroopan kuningashuoneet joutuivat vaikeuksiin ja myös näytösratsastukset ja andalusianhevoset unohdettiin. Muutamissa espanjalaisissa luostareissa kasvatusta kuitenkin jatkettiin edelleen. Muualla rotuun risteytettiin vierasta ainesta, jotta rakenne olisi saatu raskaammaksi. Napoleonin valloitettua Espanjan andalusialaiskanta hupeni miltei olemattomiin. Rotu katosi lähes kokonaan, vain Jerez de la Fronteran luostarin siittola oli ainoa paikka missä enää kasvatettiin puhdasrotuisia andalusialaisia. Nykyisin andalusianhevosen kasvatusta valvoo Espanjan hallitus ja rotu ei ole enää vaarassa hävitä.

Andalusianhevosta käytetään kotimaassan Espanjassa härkätaisteluhevosina ja ratsastusnäytöksissa. Vähitellen myös muualla andalusialainen saavuttaa suosiota niin este-, koulu- kuin yleishevosenakin.