o. Dalargutt N-97-2595
© Marianne Ketelimäki / Horseplay
|
|
||||||
Hallakko on geneettisesti ruunikko, jota D- eli hallakkogeeni vaalentaa. Hallakon peitinkarva on kellertävänruskea, tummuus voi vaihdella melko vaaleasta tummanruskeaan sen mukaan mikä on hevosen pohjaväri. Jouhet ovat useimmiten kaksiväriset, vaaleat ulkoreunoilta ja tummat keskeltä, mutta joskus jouhet ovat lähes kokonaan tummat. Muita tuntomerkkejä ovat siima (liittyy osin jouhien kaksivärisyyteen, siima ikäänkuin jatkuu tummana viiruna harjassa ja hännässä), tummat jalat, joissa näkyy seepraraidoitusta ja ainakin joskus myös muuta ruumista tummempi pää.
Hiirakon ohella hallakko kuuluu ns. luonnonväreihin, useat villihevoset olivat hallakoita, koska se toimi maastossa suojavärinä. Jalostetuilla roduilla hallakoa ei juuri esiinny, mutta monilla alkuperäisroduilla se on yleinen, vuonohevosilla ainoa sallittu. Myös andalusianhevosilla on aikaisemmin esiintynyt hallakko, siimaselkäinen linja.
Hallakkovärin aiheuttaa D-geeni yhdistyneenä ruunikkoon. Toinen samantyyppistä väritystä aiheuttava geeni on Ccr, joka ruunikon kanssa saa aikaan ruunivoikon. Ruunivoikon ja hallakon erotuksena on se, että ruunivoikolla ei välttämättä ole siimaa ja sen pää on saman värinen muun ruumiin kanssa, hallakolla pää on toisinaan tummempi. Ruunivoikolla ei esiinny kaksivärisiä jouhia, kun taas hallakoilla se on yleistä.
Aikaisemmin Suomessa ei ole tunnettu eikä käytetty ruunivoikko-nimitystä, vaan kaikki on luettu hallakoihin. Joskus hallakosta käytetään nimitystä luonnonhallakko tai ruunihallakko tehtäessä selvempää pesäeroa ruunivoikkoon.