Ydinvoima
Sähkövoimatekniikan kurssin seminaarityö
Esitetty 16.4.02
Tekijät Sirpa Tähkämö & Heli Kontturi
Kopiointi kielletty
1 YDINVOIMA YLEISESTI
Ydinvoiman periaate on samanlainen kuin esimerkiksi hiili- tai turvevoimalassa:
reaktio (palaminen tai fissio) tuottaa lämpöä, joka saa
veden höyrystymään ja kuuma höyry pyörittää
turbiineja.
Fissio on reaktio, jossa atomin ydin hajoaa ja hajoamistuotteiden lisäksi
siitä syntyy energiaa.
1.1 Uraanin fissioreaktio
Kuva 1: Uraanin fissioreaktio /1/
Uraani-235:n fissioreaktion aiheuttaa neutroni, joka törmää
uraanin ytimeen. Uraanin ydin halkeaa pienempiin osiin, samalla siitä
vapautuu myös uusia neutroneita, jotka jatkavat törmäilyään
muihin uraaniytimiin ja tällöin syntyy ketjureaktio. Samalla
vapautuu myös energiaa, jota käytetään veden lämmittämiseen.
/1/
1.2 Ydinvoimalaitokset
Noin ¾ maailman ydinvoimayksiköistä on joko painevesireaktoreita
tai kiehutusvesireaktoreita.
Kiehutusvesireaktoreissa polttoainesauvojen tuottama lämpö
siirtyy sydämen läpi virtaavaan jäähdytysveteen, joka
kuumenee ja höyrystyy osittain. Paineastian yläosassa höyry
erotetaan vedestä ja johdetaan höyryturbiinille. Laajeneva höyry
pyörittää turbiinia ja siihen kytkettyä sähkögeneraattoria.
Turbiinissa jäähtynyt höyry tiivistyy lauhduttimessa vedeksi,
joka pumpataan takaisin reaktoripaineastiaan./5/
Painevesireaktorissa jäähdytysvesi ei höyrysty reaktorissa
vaan vasta erityisessä höyrystimessä. /5/
1.3 Historia
Aineiden radioaktiivisuutta on tutkittu 1900-luvun alusta alkaen, jolloin
ilmiö havaittiin. Mutta vasta vuonna 1939 saatiin aikaan uraanin fissioreaktio
ja vuonna 1942 USA:ssa aloitti toimintansa ensimmäinen ydinreaktori.
Se, kuten muutkin ensimmäiset ydinreaktorit oli rakennettu siksi,
että saataisiin tuotettua plutoniumia aseteollisuuden käyttöön.
/1/
Vuonna 1951 USA:ssa testattiin sähkön tuottamista ydinvoimalla
ja 1954 Neuvostoliitossa käynnistettiin ensimmäinen kaupalliseen
sähköntuotantoon tarkoitettu ydinreaktori. /1/
1.4 Ydinvoima maailmalla
Maailmassa oli vuoden 2000 loppuun mennessä 438 toimivaa ydinvoimalaitosyksikköä
32 eri valtiossa. Kuutisenkymmentä yksikköä on myös
joko rakenteilla tai suunnitteilla, suurin osa näistä hankkeista
on Aasiassa ja joitain myös itäisessä Euroopassa. /2/
Koko maailman sähköntuotannosta noin 16% tuotetaan ydinvoimalla.
Eniten ydinvoimaa käytetään Euroopassa, Ranskan ja Liettuan
sähköntuotannosta yli 70% tuotetaan ydinvoimalla. Suomessa vastaava
luku on hieman yli 30%. /2/
1.5 Ydinvoima Suomessa
Tällä hetkellä Suomessa on 4 ydinreaktoria, 2 Olkiluodossa
ja 2 Loviisassa. Suomen ensimmäinen ydinreaktori Loviisa 1 käynnistettiin
vuonna 1977 ja viiden vuoden kuluessa käynnistettiin 3 muuta reaktoria.
/2/
Ydinvoimalat tuottavat noin 32% Suomen sähköstä. Olkiluodon
sähköntuotanto oli vuonna 2000 14,1 TWh (käyttökerroin
95,6%) ja Loviisan 7,5 TWh (käyttökerroin 87,9%). /2/
Kuva 2: Energiantuotanto Suomessa vuonna 1999
2 URAANI
2.1 Yleistiedot uraanista
Uraani on raskain luonnossa esiintyvä alkuaine.
Taulukko 1: perustiedot uraanista /4/
| Kemiallinen merkki |
U |
| Järjestysluku |
92 |
| Massaluku |
238,0 |
| Tiheys |
18,97 g/cm3 |
| Tyyppi |
Metalli |
| Sulamispiste |
1132oC (1405 K) |
| Kiehumispiste |
3818oC (4091 K) |
| Englanninkielinen nimi |
Uranium |
| Saksankielinen nimi |
Uran |
2.2 Historia
Uraanin löysi saksalainen kemisti Martin Klaproth 1789 analysoidessaan
kaivosten pikivälkettä. Uusi alkuaine nimettiin viimeksi löydetyn
planeetan Uranuksen mukaan. /3/
Vuonna 1895 Wilhelm Röntgen havaitsi ensimmäisen kerran radioaktiivista
säteilyä, mutta vasta Henri Becquerel yhdisti säteilyn ja
uraanin. Fissioreaktiota alettiin ymmärtää vasta 1930-luvulla,
kun Rutherford kehitti nykyisen atomimallin ja James Chandwik löysi
neutronin. Vuonna 1933 Nils Bohr julkaisi teoriansa fissiosta eli atomiytimen
halkeamisesta. /1/
Vuonna 1939 saatiin aikaiseksi ensimmäinen uraanin keinotekoinen
fissio ja tästä ja muutamaa vuotta myöhemmin käynnistettiin
ensimmäinen ydinreaktori, jonka tarkoituksena oli tuottaa plutoniumia
aseteollisuuden käyttöön. Ydinasetta USA käytti ensimmäisen
toisen maailmansodan lopulla tuhoamaan Nagasakin ja Hiroshiman kaupungit.
/1/ /5/
Ensimmäinen kaupalliseen sähköntuotantoon tarkoitettu
ydinreaktori käynnistettiin vuonna 1954 Neuvostoliitossa. /1/
2.3 Uraanin isotoopit ja polttoainekierto
2.3.1 Isotoopit
Luonnonuraani on pääsääntöisesti isotooppia U-238.
Alle prosentti uraanista on spontaanisti halkeavaa U-235:ta, jota käytetään
ydinvoimaloissa. /1/
2.3.2 Kaivostoiminta ja jalostus ydinpolttoaineeksi
Kuva 4: polttoainekierto
Suurimmat uraanintuottajat ovat Kanada, Afrikka (Niger, Namibia ja Etelä-Afrikka)
ja Australia. Kaivoksella louhittu uraanimalmi puhdistetaan ja rikastetaan
noin 60-70% uraania sisältäväksi uraanioksidiksi. Tämän
jälkeen uraani väkevöidään, jolloin U-235:n pitoisuus
nousee noin 3%:iin. Väkevöitävä uraani on kaasumaisessa
muodossa, mutta väkevöinnin jälkeen se muutetaan takaisin
kiinteään muotoon, uraanioksidiksi. Se puristetaan pieniksi napeiksi,
jotka laitetaan polttoainesauvoihin. Tällaisessa muodossa uraani ei
ole ihmiselle vaarallista eikä se pysty itsekseen kehittämään
ketjureaktiota. /1/
2.3.3 Välivarastointi ja loppusijoitus
Ydinpolttoaine on reaktorissa muutaman vuoden (3-4 v) ja sen jälkeen
se poistetaan reaktorista. Vain muutama prosentti uraanista on haljennut
muiksi aineiksi ja noin prosentti on muuttunut plutoniumiksi. Käytetyn
polttoaineen eli ydinjätteen U-235-pitoisuus on luonnonuraanin luokkaa.
/1/
Käytetty ydinpolttoaine on erittäin radioaktiivista. Sen välivarastointipaikka
on usein syvä vesiallas, jota jäähdytetään. Välivarastoinnin
kestoksi on kaavailtu maksimissaan vain muutama kymmenen vuotta. /1/
Välivarastoinnin jälkeen ydinjäte kapseloidaan erittäin
tiiviisti ja sijoitetaan siten, ettei radioaktiivinen säteily pääse
aiheuttamaan vaaraa ihmisille tai ympäristölle. Ydinjätteen
sijoituspaikaksi on kaavailtu kallioperää, joka onkin Suomen
oloissa paras vaihtoehto. /1/
Loppusijoituspaikka on usean sadan metrin syvyydelle kallioon louhittu
tunneliverkosto (Kuva 5). Ydinjäte on pakattu kaksinkertaisiin metallikapseleihin
ja kapselit sijoitetaan tunnelien pohjaan porattuihin pystysuoriin reikiin.
Kapselin ja reiän väli täytetään bentoniittisavella
(Kuva 6). Kun yksi tunneli on täynnä, se täytetään
täyteaineella. Kun loppusijoituspaikka on täynnä, kaikki
sinne johtavat tunnelit suljetaan täyteaineella eikä loppusijoituspaikkaa
tarvitse enää valvoa, toisin kuin välivarastointia. /1/
Kuva 5: loppusijoitustunneliverkosto
Kuva 6: Yksittäinen loppusijoitustunneli
3 YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
3.1 Ydinvoiman ympäristöpäästöt
Ydinvoima on melkein saasteeton energiamuoto. Koska mitään ei
polteta, ydinvoimala ei tuota kaasumaisia rikki- tai hiilidioksidipäästöjä.
Radioaktiiviset päästöt ovat erittäin pieniä ja
paljon alle sallittujen maksimirajojen. /6/
Kuva 7: Ydinvoiman merkitys CO2-päästöjen vähentämiseksi
Ydinvoimalan vesistöjen kuormitus on myös hyvin pientä,
fosforia pääsee vesistöihin lähinnä vain saniteettivesien
ja pesuvesien käsittelyssä. /6/
Ydinvoimaloiden päästöjä valvotaan Suomessa erittäin
tarkasti ja myös rajoitukset ovat hyvin tiukat. /6/
3.2 Ydinonnettomuudet
Suomessa ja yleensäkin länsimaissa ydinvoimaloiden turvallisuusjärjestelyt
ovat erittäin kehittyneet ja varmistettu moneen kertaan. Myös
inhimillisen virheen mahdollisuus on minimoitu mekaanisilla ja täysin
automaattisilla turvajärjestelmillä. Voimala-alueilla on myös
kulunvalvonta erittäin tehokasta eikä ylimääräiset
pääse reaktorirakennuksiin.
3.2.1 Tshernobyl 1986
Tshernobylissä, nykyisen Ukrainan alueella, tapahtui historian vakavin
ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986. Radioaktiivisia aineita levisi usean
päivän ajan monen valtakunnan alueelle. Tshernobyl- laskeuma
lisää vielä nykyäänkin suomalaisten säteilyannosta,
mutta määrä on vain sadasosa vuosittaisesta 4 millisievertin
annoksestamme. /5/
3.2.2 Three Mile Island / Harrisburg 1979
Three Mile Islandin / Harrisburgin ydinvoimalaitoksessa USA:ssa menetettiin
vuonna 1979 auki juuttuneesta varoventtiilistä niin paljon jäähdytysvettä,
että reaktori kuivui, ylikuumeni ja suli osittain. Radioaktiivisia
aineita levisi runsaasti laitoksen sisätiloihin, mutta päästöt
ympäristöön olivat vähäiset. /5/
3.2.3 Saint Laurent 1980
Saint Laurentin ydinvoimalaitoksella Ranskassa vuonna 1980 reaktorirakenteista
irronnut metallilevy tukki kahden polttoainenipun jäähdytysvirtauksen.
Tästä oli seurauksena vakavia polttoainevaurioita. Sen sijaan
radioaktiivisten aineiden päästöjä ympäristöön
ei tapahtunut. /5/
3.3 Loppusijoitus
Loppusijoituksen ympäristövaikutukset arvioidaan vähäisiksi.
Kiinteä ydinjäte on pakattu korroosionkestäviin kuparikapseleihin
ja haudattu syvälle seismisesti vakaaseen kallioperään.
Usean sadan metrin syvyydessä pohjavesi on miltei hapetonta, joten
se ei syövytä kapseleita. Pohjaveden mukana ei radioaktiivista
ainetta pääse kulkeutumaan maanpinnalle, koska pohjavedessä
olevat aineet jäävät rakojen pinnoille ja kallion huokosiin.
/1/
Radioaktiivisen säteilyn takia ei ydinjätettä haudata
näin syvälle kallioperään. Jätteestä lähtevän
säteilyn pysäyttäisi jo metrin paksuinen kalliokerros. Mutta
hautaaminen syvälle kallioon luo kemiallisesti ja mekaanisesti vakaat
olosuhteet. Mahdollinen jääkausikaan ei pysty kalliota kuluttamaan
niin syvältä. /1/
3.4 Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset
Radioaktiivista säteilyä lukuun ottamatta uraanin kaivostoimintaa
voidaan verrata mihin tahansa muuhun kaivostoimintaan ja sen päästöihin.
Maanalaisten uraanikaivosten ongelmana on kallioperästä vapautuva
radonkaasu, mutta sama ongelma on myös muissa maanalaisissa kaivoksissa.
Nykyisin kaivosten ympäristönsuojelutoimet ovat erittäin
korkealla tasolla. /1/
Vanhojen, nyt jo lopetettujen kaivosten jätekasat ovat puolestaan
suurempi ongelma. Ne ovat jonkin verran radioaktiivisia eikä niitä
ole suojattu mitenkään. Jotkut saattavat sijaita aivan asutuksen
liepeillä, näin on mm. Virossa ja entisen Itä-Saksan alueella.
Nykyisin kaivosjätteistä huolehditaan, etteivät ne pääse
liukenemaan vesiin. /1/
4 LÄHDELUETTELO
- Energia-alan Keskusliitto ry Finergy: Hyvä tietää uraanista
(esite ja verkkodokumentti). Viitattu 26.11.01. Saatavissa http://www.energia.fi/finergy/hyvatietaa_uraanista.pdf
- Energia-alan Keskusliitto ry Finergy: Ydinvoima (verkkodokumentti)
Viitattu 26.11.01. Saatavissa http://www.energia.fi/ydinvoima/index.html
- Uniterra: Uran (verkkodokumentti). Viitattu 26.11.01. Saatavissa
http://www.uniterra.de/rutherford/ele092.htm
- Technische Universität München: Tables of Element Properties
(verkkodokumentti). Viitattu 26.11.01. Saatavissa http://www.physik.tu-muenchen.de/lehrstuehle/T32/matpack/html/Nuclear/Elements/properties.html
- Ydinenergia (verkkodokumentti). viitattu 26.11.01. Saatavissa http://www.kemijarvi.fi/isokyla/irjar/oppilaat/ydinenergiahannaveltsu.html
- Teollisuuden Voima Oy: Ympäristöraportti 2000 (esite)
© S. Tähkämö (

) & Heli Kontturi
Tiedosto luotu 2004-05-11
Muokattu viimeksi 2005-02-09
Sivu on osa
Sirpan sivuja