Nettideittailua ja sähköpostiseuraa

Lehtien senssipalstat alkavat olla vanhanaikaisia, nykyään deittaillaan verkossa. Internetistä löytyy pilvin pimein sivuja, joilla haetaan seuraa, kuka mitäkin. Jos omaa sähköpostiosoitteen, joka on rekisteröity jollekin salanimelle, voi deittailua harrastaa anonyymisti, vastapuoli ei tiedä kuin sähköpostiosoitteen ja taiteilijanimen, joka voi olla vaikka Iines Ankka.

Koska kyseessä on melko uusi ilmiö, päätin suorittaa testauksen puhtaasti journalistisessa mielessä, että saisin Tiroliin jotain kirjoitettavaa. Tapahtumat saivat kuitenkin yllättävän käänteen, ja siksi joudun kirjoittamaan nimimerkillä.

Mitä löytyy?

Päätin siis tutustua deittisivuihin. Tiesin muutaman sivun osoitteen, joten surffasin ensimmäiseksi niille. Luin ilmoituksia, jotta saisin vähän kuvaa, miten laaja on tarjonta.
Ja tarjontaahan riittää! Hämmästyin sitä, kuinka monet ihmiset hakevat seuraa sähköisesti. Ryhdyin lukemaan ilmoituksia oikein huolella ja ajan kanssa, jos minulle selviäisi miksi he hakevat juuri Internetin kautta seuraa.
Epätoivoko miehet ja naisetkin ajaa Internetin maailmaan etsimään seuraa? Vai ovatko kaikki niitä cokispullo-nörttejä, joiden on mahdotonta solmia sosiaalista kontaktia muuten kuin bittimuodossa? Vai pursuilevatko sivut pelkkiä seksiseurailmoituksia, joissa keski-ikäiset kaljamahat hakevat parikymppistä blondia tai varakkaat kotirouvat nuorta, komeaa kollia?

No, kuten arvata saattaa, paljon löytyi niitä ilmoituksia, joissa haettiin seksiseuraa, usein vielä varatut miehet ja naiset. Onneksi sivuilla saa itse asettaa hakuehdot, esimerkiksi iän suhteen. Näin sain karsittua pois alle kaksikymppisten poikien tökeröt ilmoitukset ja yli-ikäisten miesten epätoivoiset vonkausviestit. Luin kokeeksi niitäkin muutaman ja tuumasin, että puutteen pitää olla todella kova, ennen kuin sellaisiin alentuu vastaamaan. Joku laatutaso sentään pitää säilyttää.

Monet miehet (luin suurimmaksi osaksi vain miesten ilmoituksia, sattuneesta syystä) kertoivat pettyneensä ravintoloihin. Kyllä ravintolasta kuulemma naisia löytyisi, mutta ei niiden takia kannattanut vaivautua. Monet halusivat jotain muutakin kuin pelkästään sen "lihatiskillä" roikkuneen akan yhdeksi yöksi samojen lakanoiden väliin. Haettiin ystävää tai sähköpostiseuraa tai ehkä ihan vakavissaan seurustelukumppania.
Osa ilmoituksista oli todella tyylikkäitä ja hyvällä maulla tehtyjä, jopa niin että minäkin sorruin vastaamaan erääseen. Se oli hieman yli parikymppisen opiskelijamiehen ilmoitus, jossa hän haki e-mailiseuraa. Hän oli kirjoittanut ilmoitukseensa pitkän viestin, jossa hän kertoi itsestään ja muusta melko ironiseen sävyyn. Jokin siinä viestissä oli sellaista, että näppis täytyi ottaa tehokäyttöön ja ryhtyä kirjoittamaan viestiä takaisin päin.
Toimin koko ajan taiteilijanimeni takana, ettei syntyisi mitään sählinkiä. Olemme siitä asti kirjoitelleet suhteellisen ahkerasti puolin ja toisin. Kyseessä on varsin mielenkiintoinen persoona, joka osaa siirtää ajatuksensa taitavasti ruudulle, viestejä on aina kiva lukea.

Oma ilmoitus

Siirryin testin toiseen osaan: jätin eräälle sivulle oman ilmoitukseni. Hain pelkkää sähköpostiseuraa, mutta kyynikko kun olen, epäilin, että Suomesta tai jo Tampereeltakin löytyy lukutaidottomia miehiä ja sähköpostilaatikkoni tulee täyttymään seksiseuraviesteistä.

Laadin mahdollisimman yksinkertaisen ja vähän houkuttelevan ilmoituksen: "Olen parikymppinen opiskelijatyttö Tampereelta ja haen itselleni sähköpostiystävää". Alunperin yritin kyllä kirjoittaa viestikenttään jotain lennokkaampaa, olinhan juuri lukenut aiemmin mainitun mielenkiintoisen viestin, johon olin sortunut välittömästi. Istuin koneen ääressä pari tuntia keksimättä yhtään mitään ja päädyin sitten tuohon lyhyeen ja ytimekkääseen, mutta niin tylsän latteaan tekstiin.
En laittanut ilmoitustani sille kaikkein kuuluisimmalle ja suurimmalle sivulle vaan vähän pienempään deittipalveluun. Tällä yritin minimoida vastausten määrän.

Parikymmentä vastausta tuli ja ne olivat aivan toisenlaisia, mitä olin odottanut. Seksiseuran mankumisia tuli vain kolme ja nekin samalta henkilöltä kaikki. Kyseessä oli kolmekymppinen mieshenkilö, oli laittanut nimensä ja puhelinnumeronsakin mukaan. Vastasin joka ainoaan viestiin, että ei kiinnosta ja viimeisessä vastoin netikettiä ja kaikkia hyviä tapoja haukuin hänet maan rakoon. Siinä kai syy miksei niitä tullut enempää tältä kyseiseltä herralta.

Entä ne muut viestit? Suuri osa, noin puolet, olivat varsin tylsiä luettavia: "Moi, mä olen ......, mä olen xx-vuotias. Kirjoita mulle". Miksi tuollaiselle pitäisi kirjoittaa, kun ei ollut kertonut itsestään käytännöllisesti katsoen yhtään mitään? Deletoin ne heti, turhaan vain veivät tilaa.
Sitten tuli muutama aivan asiallinen viesti, joissa lähettäjä kertoi itsestään, mitä tekee, mitä opiskelee. Heille vastasin ja kerroin itsestäni. Näiden kaikkien kanssa olen kirjoitellut ja vaihtanut ajatuksia asioista maan ja taivaan väliltä. Huomasin olevani varsin kiireinen, kaikki joutoaika menee sähköpostien lukemiseen ja kirjoittamiseen. Yhdellä pienellä viestillä sain ystäviä täältä Tampereelta, mutta myös muualta Suomesta.

Niin ja sitten tuli vielä yksi viesti ja mikä siinä olikin, mutta se kolahti. Aivan asiallinen posti sinänsä, kuitenkin se, mitä ja miten lähettäjä oli kertonut itsestään vetosi minuun. Tällä kertaa se tuttu ping-ääni kuului omasta päästäni eikä tietokoneesta niin kuin yleensä.
Meidän välille syntyi hyvin nopeasti mielenkiintoinen keskustelu, hän kyseli sellaisia asioita, mitä ei normaalisti tule juuri mietittyä ja huomasin istuvani koneen ääressä miettien jotain ihmeellistä vaikka tunnit olivat alkaneet aikoja sitten. Alkoi yhä enemmän olemaan sellainen kohtalon-kellot-kumajaa-fiilis, olisiko tästä ihmisestä kenties johonkin enempään kuin pelkkään sähköiseen ajatustenvaihtoon?

Mitä enemmän kirjoittelimme ja pääsimme selville toistemme ajatusmaailmasta ja mielipiteistä, alkoi tuntumaan siltä että olemme ihan vahingossa tainneet ehkä ihastua ja että toinen on todella sen arvoinen. Paljastimme oikeat nimemme ja siitä alkoi tietysti kuumeinen kotisivujen etsintä, jos sieltä löytyisi lisää informaatiota toisesta. Minä löysin kuvan ja me molemmat toistemme puhelinnumerot. Sen jälkeen operaattorien tekstiviestikeskukset kävivät kuumina, tuli sovittua ensimmäiset treffitkin. Jännittää kamalasti.

Mikä on nörttiyden korkein aste? Se, että rakastuu Internetin kautta.