Paso finot   

Zelia Caldosa VH20-067-0008

Kuva ja perustiedot


© Bob Langrish

Basic information in English

Luonne

Vanhat puertoricolaiset paso fino -gurut pitävät rodun tärkeimpinä ominaisuuksina askellajeja ja hyvää luonnetta. Zelia on siinä mielessä lähellä täydellistä eikä se ulkonäöltäänkään hullumpi ole. Sillä on suorastaan erinomaiset askellajit, puhtaat, säännölliset ja helpot istua. Pitäisi joskus viedä se oikeastaan kisoihinkin, mutta toistaiseksi se on saanut toimia Ionicissa ihan vain harrastehevosena. Siihen se onkin omiaan, sillä antakaapa kun kerron...

No ensinnäkin se on kiltti, sellainen pikkurillillä ohjattavissa oleva lapanen. Ei ole mitään änkyröintiä, mistä tammoja tavataan mielellään syyttää. Ihmisistä Zelia selkeästi pitää ja on korvat hörössä vastassa niin tarhassa kuin karsinan ovellakin. Harjaamista se suorastaan rakastaa, mutta sen verran se on tamma että mahan alta harjatessa kannattaa olla vähän varovainen. Muuten sen hoitamisessa ei ole mitään ihmeellistä, jalat nousevat kiltisti ja niin edelleen.

Hyvä se on ratsunakin, kiltti mutta silti vireä, eteenpäinpyrkivä mutta silti kuuliainen. No, saattaa se joskus kentällä yrittää laiskotella tehtävistään, joten ihan lepsu ei selässä voi olla. Maastossa Zelia on parhaimmillaan. Se on luotettava eikä säiky mitään tai ainakaan toistaiseksi ei ole tullut vastaan mitään niin kamalaa etteikö siitä oltaisi selvitty korkeintaan pienellä säpsähdyksellä. Eikä vastaan ole tullut mitään sellaistakaan, mikä olisi muuten osoittautunut ongelmaksi. Sillat, vedessä kahlaamiset tai pienet hypyt luonnon esteiden yli sujuvat hyvin. Ja kun sillä on vielä niin tasaiset askellajit, niin Zelialla on ihan ilo ratsastaa maastossa pidempiäkin matkoja.

Varsat

PVM Nimi SKP Väri Rotu Isä Muuta
1.3.17 Amedia de la Desada Tamma - PF Amedeo de Oros -
3.4.20 Zalia de Ion Tamma mvkko PF In My Feelings Tilausvarsa
30.1.24 Don Laureano de Ion Ori - PF Don Lorenzo II -
2.3.24 - - - PF Caruso de Juncai -
2.4.24 - - - PF Juaquino la Bondasa -

Kilpailut

ARJ-palkittu 17.01.2022: 47 - 7 - 19 - 15 - 8 = 96, ARJ-III

PVM Laji Luokka Järjestäjä Tulos
31.3.21 ARJ Cup Classic country combination Cosrett 5/27
9.1.21 ARJ Classic country combination Glowdale 4/22
9.1.21 ARJ Classic pleasure driving Glowdale 2/22
8.1.21 ARJ Classic pleasure driving Glowdale 1/22
7.1.21 ARJ Classic pleasure driving Glowdale 2/22
4.1.21 ARJ Classic pleasure Glowdale 1/24
3.1.21 ARJ Classic pleasure Glowdale 2/24
2.1.21 ARJ Classic pleasure driving Glowdale 1/22
31.12.20 ARJ Cup 5-käynti Ljóma 1/21
11.9.20 ARJ Classic pleasure Ljóma 1/31

Sukutaulu

Machito CG EVM
155 cm, m
Machacado CG EVM
161 cm, rt
Machete de Cortela EVM
Grazibella CG EVM
Encina de Oros EVM
153 cm, rn
Toreador de Juncai EVM
Ensuela de Oros EVM
Coya Zala Caldosa EVM
150 cm, rn
Zaragocí Caldosa EVM
154 cm, m
Zarandeo Caldosa EVM
Cassiopeja de Lago Blanco EVM
Coya Dora Le Mago EVM
143 cm, rt
Calificado CG EVM
Diana Le Mago EVM

Sukuselvitys

© S. Sukuselvityksen saa kopioida jälkipolvien sivuille sellaisenaan sopivin tekijänoikeusmerkinnöin.

Zelian isä Machito CG on syntynyt Puerto Ricossa, mutta se myytiin jo parivuotiaana Yhdysvaltoihin. Suurella rahalla, tietävät huhut kertoa ja onhan se totta, että se polveutuu hyväksi tunnetusta askellajisuvusta ja oli jo nuorena varsin näyttävän näköinen ori. Sillä kilpailtiin paso finojen askellajikilpailuissa, mutta varsinaisesti se ei koskaan lunastanut niitä toiveita mitä sille oli asetettu. Kyllähän se pärjäsi ihan mukavasti, mutta ei se mikään huippu ollut. Sen sijaan jalostuksessa se on osoittautunut hyväksi periyttäjäksi, joka jättää varsoihin erinomaista rotuleimaa, hyviä askellajeja ja yhteistyökykyistä luonnetta.

Machito CG:n isä Machacado CG oli joidenkin aficionadojen mielestä jo liiankin kookas paso finoksi. Toki se oli varsin korkea ja lisäksi vielä roteva rakenteeltaan, niin kyllähän se näytti pienempien ja sirompien rinnalla melkoiselta mörssäriltä. Vaan eipä se muuttanut sitä tosiasiaa miksikään, että orilla oli aivan erinomaiset askellajit ja se oli hyvin menestyksekäs askellajiluokissa. Myös jalostuksessa se teki hyvää jälkeä, se on jättänyt jonkin verran isoa kokoaan varsinkin orivarsoille, yleisesti ottaen sen varsat ovat rotevahkoja, mutta korrekteja ja tasapainoisia rakenteeltaan.

Encina de Oros ei ollut kilpahevonen lainkaan, vaan se tuli jo hyvin nuorena Cesar Gonzaleton talliin siitostammaksi. Hyvät askellajit sillä silti oli eikä rakenteessa tai luonteessakaan vikoja ollut ja kun se vielä polveutui hyvästä suvusta, niin olihan se ihan hyvä valinta jalostukseen. Eikä se pettänytkään omistajaansa vaan jätti kymmenkunta laadukasta varsaa. Varsoista löytyy pari ihan menestyksekästä siitosoria ja useampi vähintään kelvollisesti askellajikisoissa pärjännyt kilparatsu.

Caldosan siittola Arizonassa on eräs Yhdysvaltojen tunnetuimmista ja suurimmista paso fino -kasvattajista, mikä toki ei ole kovin paljon sanottu, koska rotu ei ole mitenkään suuri tai tunnettu. Niin tai näin, Coya Zala Caldosa on yksi sen kasvatteja, ei sieltä merkittävämmästä päästä mutta ihan sellainen perus-hyvä. Näpsäkkä harrastehevonen, jolla on muutama sijoitus eri lajien kisoista, kuten askellajiluokista ja matkaratsastuksesta.

Zaragocí Caldosa on yksi Caldosan parhaita siitosoreja, kaikin tavoin mallikelpoinen rotunsa edustaja, puhuttiinpa nyt sitten askellajeista, rakenteesta tai luonteesta. Ainoa murhe sen uralla oli kehnonlainen tiinehdyttämisprosentti, mikä tietenkin on siitosoriille melko huono juttu. Toistaiseksi sen jälkeläisillä ei kuitenkaan ole huomattu samaa ongelmaa mitenkään säännönmukaisesti, joten ehkä ja toivottavasti se ei ole ainakaan vahvasti periytyvää.

Coya Dora Le Mago on Puerto Ricon -tuonti, yksi mainitun Caldosan siittolan ensimmäisistä ja tärkeimmistä kantatammoista. Ja hyvä tamma olikin, vaikka oli melko piskuinen kooltaan ja rehellisyyden nimessä ei kovin näyttävä ilmestys. Nämä pienet puutteet kuitenkin korvasi sen upea luonne ja laadukkaat askellajit, joita se on periyttänyt eteenpäin vahvasti.