28.3.2003
Tulin tänään ratsastamaan Traviatalla jo heti aamupäivällä. Traviata oli pirteä, muttei yhtään kiukkuisen oloinen, harvinaista. Se tuntui myös pitävän auringonpaisteesta.
Harjasin sen, satuloin ja laitoin suojat jalkoihin. Tarkoituksena oli lähteä Marinkan kanssa helpoimmalle maastoesteradalle treenaamaan. Saisi Traviatakin hieman vaihtelua. Alkuverryttelyt tehtiin tosin tallinpihassa, käyntiä, ravia, voltteja, kiemuroita, vähän taivuteltiinkin hevosia. Traviatalta sujui aika mukavasti jo sulkutaivutus ja sitä pidän jo hienona saavutuksena.
Kun verryttelyt oli verrytelty, niin nostimme rauhallisen laukan ja lähdimme esteradalle. Minä menin Traviatalla edellä ja Marinka tuli nuorella Fentonilla perässä. Ensimmäinen este, pieni puunrunko ylittyi molemmilta kauniisti, Fentonkaan ei lähtenyt tapansa mukaan rynnimään kun edellä meni toinen hevonen. Myös hieman korkeampi aita meni hienosti.
Koska joki oli vielä pääosin jäässä ja vesi jäätävän kylmää, jätimme vesiesteen väliin ja menille sillan kautta. Siinä sitten molemmat hevoset tempoilivat vähän aikaa, kun eivät olisi uskaltaneet mennä sillalle. Marinka sai Fentonin taluttamalla sillan yli ja Traviatakin tuli sitten perässä. Ja sitten taas selkään ja menoksi.
Traviata suoriutui pienestä blanketista vaivatta, mutta Fentonin askeleet eivät tahtoneet oikein sopia sille. Marinka hyppäsi sen toiseen kertaan yrittäen hillitä tempoa. Sitä seuraava puunrunko ja tukkikasa olivat helppoja ja hevoset suoriutuivat niistä hienosti. Sitten tuli ympyräeste, jossa meinasi Traviatalle käydä köpelösti: se ei ollut oikein kuulolla lähestyttäessä, se hyppäsi hieman liian pitkälle ympyrön sisään ja joutui liian lähelle toista reunaa, jonka yli piti hypätä. Traviata tajusi virheen ja jäi niille sijoilleen ympyrän sisään. Oli siinä meillä sitten ihmettelemistä miten saamme hevosen pois ympyrän sisältä! Traviata katseli ensin hieman ihmeissään, että minne hän on joutunut ja sitten tyynen rauhallisesti ponkaisi paikoiltaan pois kehästä. Se siitä.
Toinen yritys meni sitten ihan hyvin, tosin Traviata hyppäsi varsin varovasti. Fentonin kanssa ei tullut ongelmia. Seuraava este oli hauta, mutta se oli vielä lumen peitossa ja vaarallinen, niin jätimme sen väliin ja jymistimme täyttä laukkaa ohitse. Aita sujui molemmilta hyvin, samoin radan viimeinen este, laavu. Sitä Fenton tosin kummasteli, mutta hyppäsi kuitenkin.
Lenkin jälkeen olimme kaikki hiestä märkiä, minä, Marinka ja hevoset. Jäähdyttelyn teimme maneesissa ja sitten kaikki pesulle.
- Gin -
21.2.2003
Traviata on jälleen kantavana, tällä kertaa Marinean omasta kasvatista joka myytiin. Kantoaika merkitsee käytännössä sitä, että Traviata on entistä mahdottomampi, pomottaa ja tekee juuri mitä haluaa. Itsekin sain hampaat kiinni käteeni hakiessani tammaa tarhasta. Napautin sitä riimunnarulla turvalle, mutta siitäkös frouva otti nokkiinsa ja nousi takajaloilleen. Kaaduin lumisella pihalla ja Traviata pääsi karkuun. Sain kämmeneeni ruhjeen, muutamia mustelmia ja Traviata paineli iloisesti takapäätään viskoen karkuun.
Kävin sisällä puhdistamassa käteni, laitoin siihen laastarin, satuloin oman tammani Sandyn ja lähdin pyydystämään karkulaista. Traviata oli suunnannut kohti maastoreittejä ja pian sen kavionjäljet hukkuivatkin ahkerassa käytössä olevan polun muihin jälkiin. Ratsastin pitkin ja poikin ja huutelin Traviataa. Löysin sen lopulta joen varresta norkoilemasta. Traviata antoi itsensä kiltisti kiinni ja kotimatka sujui rauhallisesti.
Tallilla tarkistin Traviatan jalat. Siltä oli yksi kenkä irronnut pakomatkalla, mihin lie jäänyt. Soittelin kaikki tietämäni kengittäjät läpi ja löytyi sentään yksi, joka pystyi tulemaan heti ja laittamaan Traviatan uuteen kenkään. Samalla se kengitettiin kokonaan, viikon sisällä olisi pitänyt se tehdä muutenkin.
- Gin -
26.1.2003
Inhottavasta vesisateesta huolimatta ajattelin tänään lähteä Traviatan kanssa maastolenkille. Traviata seisoskeli happamana loimi päällä tarhassa, otin sen sisälle ja se oli niin helpottuneen näköinen, että tein muutoksen suunnitelmiin: menisin maneesiin ratsastamaan.
Yllättävää kyllä, Traviata antoi harjata ja pukea varusteet ihan kiltisti, ei mitään äkäilyjä. Tuudittauduinkin liiaksi uskomaan, että se on tänään erityisen kiltillä päällä ja juuri kun olin nousemassa satulaan, löysin itseni maasta hiekkaa syömästä. Traviata riekkui iloissaan ympäri maneesia, ilmeisen tyytyväisenä hienoon jekkuunsa.
Sain pitkän aikaa maanitella sitä kiinni, mutta sitten selkäännousu sujui ilman mitään kommelluksia. Ratsastelin läpi joitain liikkeitä mitä muistin helppojen koululuokkien ohjelmista. Traviata kulki oikeastaan varsin kauniisti, joten tunnin ratsastuksen jälkeen olivat porkkanat hyvin ansaittuja.
- Gin -
22.1.2003
Traviata oli tänään taas erikoisen hapan. Sen varsa on vieroitettu vasta vähän aikaa sitten, joten kaipa se sitä kaipaili. Enpä siis tänään tehnyt muuta kuin harjasin Traviatan ja käytiin lyhyellä maastokävelyllä. Pidempikin lenkki olisi tehty, mutta kun ilma oli niin ikävä: tuuli ja satoi jotain rännän ja veden sekaista.
Kävin katsomassa myös Moriaa, sitä Traviatan uusinta varsaa. Emänsä kaltainen äkäpussi sekin, kuten kaikki Traviatan varsat. Olisikohan aika jättää Traviata pois siitoksesta äksyn luonteensa takia? Se kun näyttää periytyvän turhankin hyvin...
- Gin -
10.1.2003
Traviata on jälleen kantavana ja luulee, että hän on maailmannapa ja keskipiste. Tallille tullessani
Traviata hirnui kuuluvasti tarhassa, ihan kuin sanoen: "Minä täällä, kai varmasti huomaat". Otin Traviatan sisälle ja harjasin sen. Tarkoituksena oli lähteä maastoon taluttelulenkille, mutta kamalan pakkasen takia
tyydyin vain juoksuttamaan Traviataa maneesissa ja lopuksi päästin sen vähäksi aikaa irti juoksentelemaan
vapaasti.
- Gin -
28.8.2002
Tallille tullessani minua odotti ylläri: Traviata oli varsonut aamuyöstä, pari päivää etuajassa, mutta
varsa oli oikein pirteä. Kaunis pieni raudikko-ori ja omistaja oli tietysti haljeta ylpeydestä.
Traviata vaikutti oikein mallikelpoiselta emältä mutta sieti onneksi ihmisiä karsinassaan eikä
alkanut puolustamaan pikkuistaan.
Traviata ja pikkuinen pääsivät iltapäivästä ulkoilemaan ja ihmettelemään suurta maailmaa. Minä puolestani
vietin aikani miltei kokonaan tarhan reunalla katsellen näitä kahta. Kyllähän niissä katseltavaa riittää.
- Gin -
26.8.2002
Aamusta aikaisin jo tallilla. Traviata oli vielä sisällä, joten vein sen tarhaan ensitöikseni.
Sitten siivosin tytön karsinan. Kauaa siihen ei mennyt, joten jatkoin muiden karsinoiden siivoamista
omistajan apuna.
Tein siinä vielä kaikenlaista pientä ja lähdin sitten hakemaan Traviataa tarhasta. Tällä kertaa
se antoi kiinni ilman ongelmia. Harjasin sen ja laitoin suitset päähän, lähdin taluttelemaan sitä maastoon.
Ratsastaa tammalla ei oikein enää voi, se alkaa olemaan sellainen paksukainen, ettei satula
mahdu enää.
Maastolenkki sujui rauhallisissa tunnelmissa ja palautin Traviatan tarhaansa.
- Gin -
23.8.2002
Tulin tallille jo aamupäivästä, lomalla kun olen. Traviata oli tarhassa yksinään
ja ilmeisen harmistuneena. Siitä huolimatta se ei suostunut antamaan kiinni vaan
juoksutti minua aikansa ympäri tarhaa. Teeskentelin sitten lähteväni pois, niin
johan antoi kiinni ilman mutinoita. Taitaa tämä tamma olla vain huomionkipeätä sorttia.
Harjasin Traviatan ja laitoin satulan, suitset ja suojat varmuudeksi. Satuloidessa
Traviata oli ainakin kaksi kertaa paksumpi kuin yleensä, pullisteli itsensä palloksi.
No, hain kypäräni ja hanskat ja palatessani kiristin vyötä ettei Traviata oikein
huomannutkaan.
Talutin Traviatan kentälle, kiristin vyötä vielä pari pykälää ja nousin selkään. Tuskin
takamukseni oli koskettanut satulaa, kun Traviata alkoi pyöriä sinne tänne. Onneksi sentään
pysyin kyydissä ja kun olin saanut asettauduttua kunnolla satulaan, pidin pienen
kurinpalautuksen. Vasta kun Traviata suostui seisomaan paikoillaan, annoin sille luvan
lähteä käyntiä.
Traviatan askeleet olivat unelmanpehmeät ja se oli äärimmäisen herkkä avuille. Varsinkin
ohjia piti käsitellä kuin posliiniastiaa. Kuitenkin ratsastus alkoi sujua aika kivasti,
ratsastelimme kentällä vähän mitä sattuu, käyntiä, ravia, laukkaa ilman mitään sen
tähdellisempää suunnitelmaa.
Vajaan tunnin ratsastettuani jalkauduin ja hoidin Traviatan harjauksen ja pesun jälkeen
takaisin tarhaansa.
- Gin -
15.8.2002
Traviata oli jälleen tarhailemassa kun tulin tallille. Se antoi itsensä kiinni
ihan nätisti, mutta löikin jarrut päälle keskellä tallinpihaa eikä suostunut
liikahtamaan mihinkään suuntaan. Yritin hyvällä ja vähän pahallakin, mutta
tamma vain tönötti paikoillaan kuin juurtunut.
Aikani mietyttyä ajattelin, että mitähän Traviata tuumaisi siitä, jos
"jättäisin" sen siihen tallinpihalle ja lähtisin itse tallia kohti. Tallinpiha
on kuitenkin aitojen ympäröimä, joten kovin pitkälle karkuun se ei pääsisi.
Irrotin otteeni riimunnarusta ja lähdin kohti tallia. Traviata korskahti ja
lähti omin avuin perääni ilmeisen närkästyneen näköisenä. Otin riimunnarusta
kiinni ja hyvässä yhteisymmärryksessä pääsimme talliin.
Tänään en tehnyt sitten muuta kuin harjasin ja siistin tamman, koska eläinlääkäri
oli tulossa katsomaan sitä ja varmistamaan tiineyden. En jäänyt odottamaan lääkärin
tuloa vaan lähdin harjaamisen jälkeen kotiin.
- Gin -
12.8.2002
Tulin tänään ensimmäistä kertaa katsomaan uutta hoitohevostani, tamma La Traviataa.
Tyttö oli tarhassa, kävin siinä tarhan reunalla vähän katsomassa ja yritin houkutella
Traviatan luokseni. Utelias kun on, niin tulihan se nuuskimaan, että kukas tämä tällainen
oikein on. Silittelin ja taputtelin sitä siinä vähän aikaa.
Hain sitten riimunnarun ottaakseni Traviatan sisälle harjausta varten. Traviata antoi kiinni,
mutta yritti näykkäistä minua. Onnistuin napauttamaan sitä juuri sopivasti riimunnarulla
turvalle ja tamma jäi vähän pöllähtäneen näköiseksi.
Kiinnitin Traviatan puomiin ja kipaisin hakemaan harjapakkini. Traviata oli aika rauhallisesti,
mahanalusta harjatessa se vähän nosteli takajalkojaan, mutta lopetti sen kun puhelin rauhallisesti.
Ensimmäisenä päivänä en sitten muuta tehnytkään. Seuraavalla kerralla saan kuulemma kokeilla
ratsastusta, jos haluan.
- Gin -