Kirja-arvostelu:
HEVONEN

Yleistä

"Hevonen" on varsin kunnianhimoinen teos: se esittelee (tai ainakin yrittää esitellä) miltei 150 hevosrotua, hevosurheilulajit, hevosen historian, hoidon, fysiologian, varusteet, ratsastamisen, hevosen koulutuksen ja sairaudet. Kuten lukija voi päätellä, näiden kaikkien osa-alueiden käsitteleminen alle 200 sivulla on tuhoontuomittu yritys. Kirja jää pelkäksi pintaraapaisuksi, se ei kerro oikeastaan mitään muuta, mitä ei jokainen pikkutyttöjen kuluttama perus-hevoskirja kertoisi. Rotuosuuden heikkous pudottaa tähtien määrän yhteen, mutta en itse menisi kovin paljoa luottamaan muidenkaan osien tietoihin.

Plussat

Plussien keksiminen tästä kirjasta on vähän vaikeata, mutta mainittakoon nyt se, että kirjassa on esitelty muutamia todella harvinaisia rotuja. Myös muiden kuin rotuosuuden kuvitus on komeaa ja kirjaa selailee ihan mielellään.

Kirjan hevosurheilulajien kuvaukset ovat melko pitkät ja perusteelliset, tässä on tosin aina vaarana, että mukaan on lipsahtanut asioita, jotka eivät päde esim. Suomessa tai ovat sääntöjen muuttuessa vanhentuneet. En kuitenkaan osaa arvioida oman kokemuksen puutteessa tätä osa-aluetta, mutta mukavaa luettavaa se on, vaikkei tarjoaisikaan mitään "oikeita" neuvoja ratsastajille ja valmentajille.

Miinukset

Rotuesittelyt! Ne ovat tämän kirjan suurin miinus ja minua asia korventaa erityisesti, koska hankin kirjan nimenomaan rotuteokseksi. Melkein puolentoista sadan rodun lista on tietysti kunnioitettavan näköinen, mutta rotujen esittelyt ovat varsin heppoiset. Roduista on kerrottu säkäkorkeus, värit, käyttö ja joitain ominaisuuksia listamaisesti ja tämän "perustietolaatikon" lisäksi on lyhyt selonteko rodun historiasta ja ominaisuuksista. Rakennekuvauksia on kovin harvan rodun kohdalla ja historiaosuuskin on sen lyhyyden takia varsin ylimalkainen.

Ylimalkaisuuden lisäksi kirja suorastaan vilisee virheitä tai ainakin epätarkkuuksia ja puutteita. Otetaan ensiksi säkäkorkeus: joillain roduilla on ilmoitettu jonkinlainen keskisäkäkorkeus, toisilla puolestaan rodun maksimikorkeus eikä näitä ole mitenkään eritelty. Näin esimerkiksi shetlanninponin kohdalla on merkintä 107 cm (joka on rodun ehdoton maksimi) ja englannintäysiverisen kohdalla 162 cm (joka on jonkinlainen keskiarvo, ei mikään ehdoton maksimi).

Rotujen väritkään eivät täysin täsmää, usein on mainittu vain muutama yleisin väri. Värien kohdalla häiritsee hieman, että kirja ei tunne sanaa kimo, vaan kautta linjan käytetään termiä harmaa. Ilmiselvä suomennosvirhe, ei kovin vakava, mutta antaa ainakin minulle varsin harrastelijamaisen kuvan. En voi uskoa, että hevosihmisenä tunnettu Marvi Jalo (muita kääntäjiä en tunne) olisi päästänyt tällaisen möhläyksen läpi.

Ja kunkin rodun kohdalla mainitut ominaisuudet ovat lähinnä tuulesta temmattuja! Ensinnäkin vastustan ajatusta, että kaikille roduille voitaisiin ylipäänsä määritellä jokin määräävä ominaisuus, koska kaikilla roduilla on useita ominaisuuksia, joista toiset ovat vahvempia kuin toiset ja useat riippuvat myös yksilöistä. Siksipä kirjan esittelemistä ominaisuuksista olisi varmasti paljon neuvoteltavaa, itse olisin laittanut vaikkapa suomenhevosen määrääväksi ominaisuudeksi monipuolisuuden enkä pitkäikäisyyttä. Puhumattakaan siitä, että eräs rotu teilattiin älynlahjoiltaan heikoksi...

Muita kirja-arvosteluja