Kirja-arvostelu:
THE ENCYCLOPEDIA OF HORSES & PONIES

Yleistä

Tämä teos oli suoranainen vahinko-ostos, selailin sitä läpi kirjakaupassa ja totesin, että näyttää hyvältä, taidanpa ostaa pois kun ei ole kalliskaan (noin 17€). Tarkemmin tähän perehtyessäni huomasin löytäneeni varsinaisen kultakimpaleen.

Kirja on ensisijaisesti rotuteos, mutta rotujen lisäksi kirja käsittelee hyvin laajalti myös yleisasioita hevosista, niiden hoidosta, ratsastamisesta, varusteista, terveydenhoidosta, kasvattamisesta, väreistä jne. Tietenkään yhden kirjan puitteissa ei voida näistä kaikista antaa kovin perusteellista selvitystä ja niinpä tämä yleisosa on minun mielestäni vähän pintapuolinen: paljon ihan hyvää perusasiaa, muttei mitään kovin spesifistä tietoa. Hevosen omistajat, hoitajat ja ratsastajat varmasti kaipaisivat perusteellisempia ohjeita.

Plussat

Teos esittelee erittäin suuren valikoiman rotuja, niitä on melkein 200, mikä on varsin kunnioitettava lukema. Se on ehkä suurin ansio, laajuus ja suhteellisen hyvä asiantuntemus tuottavat tälle kirjalle nuo neljä tähteä. Useimmista roduista on lisäksi kerrottu melko hyvin niin historiaa kuin rakennepiirteitäkin. Asiavirheitä ei paljoa näy, suomenhevonen on tosin esitelty sekä kylmäveristen puolella Finnish Draftina ja lämminveristen puolella Finnish Universalina aivan kuin kyse olisi kahdesta erillisestä rodusta. Kaikkea ei tietysti voi vaatia ulkomaalaiselta kirjoittajalta ja nostan kuitenkin hattua hänelle siitä, että muisti ylipäänsä meidän oman rotumme. Monet ulkomaalaiset hevoskirjat jättävät suomenhevosen tyystin mainitsematta.

Sen sijaan olettaisin, että brittiläisenä kirjoittaja on hyvinkin perehtynyt kotimaansa rotuihin ja olen lukenut hyvin tarkkaan läpi varsinkin noita tyyppejä (hunter, hack, cob, ratsuponi) koskevat tekstit. Rotuvalikoimassa oli jopa muutama minulle täysin uusi ja outo nimi, mikä alkaa olla jo hyvin harvinaista tässä vaiheessa.

Laajuuden lisäksi teoksessa on paljon pieniä plussatekijöitä, mm. sujuva, helppotajuinen kieli, sanasto kirjan lopussa, kunnon hakemisto ja tietysti se, että englanninkielisestä kirjasta puuttuvat käännösvirheet.

Miinukset

Kirjan pahin miinus on kuvitus erityisesti rotujen kohdalla. Lopulta kovin harvasta rodusta on selkeä kuva, jossa näkyisi tyypillisen rodun edustajan rakenne. Kuvia on aika paljon ja siksi jotkut sivut näyttävät vähän turhankin täyteen ahdetuilta ja varsinkin kun ottaa huomioon, että osan kuvista olisi voinut ihan hyvin jättää pois. Joissain kuvissa ärsyttää myös niiden tökerö rajaus.
Toinen ärsyttävä seikka on se, että kuvissa ei ole aina kyseisen rodun hevonen ja tämä selviää vain kuvateksteistä. Pahin esimerkki tästä lienee zemaituka sivulla 241: kuvassa komeilee jokin indonesialainen poni! Yhteys liettualaiseen zemaitukaan on varsin heppoinen ja tämäkin tukee mielikuvaa siitä, että sivuille on väkisin ängetty kuvia ehkä näyttävyyden takia, vaikkei niillä ole oikeastaan mitään tekemistä sivun asian kanssa. Lisäksi epäilen, että joidenkin rotujen kohdalla ei kuvassa ole rodun yksilö, mutta kuvateksti jättää asian armeliaasti mainitsematta, mutta nämä ovat vain epäilyksiä.

Miinuksia kirja saa myös turhan yksioikoisista symboleistaan. Jokaisen rodun kohdalle on merkitty symbolein "blood temperature", käyttö ja luonne.
Ensinnäkin tuo "blood temperature" on täysin turha ponien kohdalla, koska niitä ei jaeta kylmä- ja lämminverisiin kuitenkaan. Tämän lisäksi symboli on esitetty nimenomaan "lämpötilamittarin" näköisenä, josta tietämätön lukija voi saada hyvinkin helposti käsityksen, että kylmäverisillä on oikeasti kylmempää verta suonissaan...
Nuo käyttömerkinnät on heitelty vähän sattumanvaraisesti eri roduille eikä niillä oikeasti ole mitään informaatioarvoa. Esimerkiksi hannover on merkitty kouluhevoseksi, vaikka se tunnetusti menestyy myös esteratsuna, valjakossa ja yleisratsuna. Ja täysiverisen käytöksi on merkitty "hacking", harrasteluratsastus, vaikka täysiverinen on ennen kaikkea laukkaratsu!
Yleensä karsastan vähän hevosten luonteen määräämistä rodun perusteella. Jokainen hevonen on yksilö ja sen käyttäytymiseen vaikuttaa ehkä enemmän sen saama kohtelu kuin rotu. Eli kirjan luonnemerkinnätkin ovat vähän niin ja näin.

Pienempiä miinuksia ovat mm. se, että korkeusmitoissa käytetään brittiläisiä kämmenenleveyksiä ja tuumia, tämä hämäsi ainakin minua jonkin aikaa; albino-termin käyttö; väriosan pienet asiavirheet ja pienet epäselvyydet roduissa ja niiden muunnoksissa (suomenhevonen ei ollut ainoa rotu, joka oli jaettu kahteen). Nämä ovat kuitenkin varsin pieniä asioita, kuvat ja symbolit olivat ne asiat, joiden takia jäi kirjalta se viides tähti saamatta. Jos lukee pelkät tekstit, kirja on ehdottomasti vaikka kuudenkin tähden arvoinen!

Muita kirja-arvosteluja