Hevosen ruuansulatuselimistö jakaantuu viiteen osaan: suuonteloon, nieluun ja ruokatorveen, mahalaukkuun, ohutsuoleen ja paksusuoleen. Ruuansulatuselimistön tarkoitus on pilkkoa hevosen syömä rehu sellaiseen muotoon, että se voi imeytyä muun elimistön käyttöön. Hevosen ruuansulatuselimistön yhteispituus on noin 30-35 metriä.
Suuontelo
Suussa hevonen pureskelee ruuan hienommaksi ja samalla siihen sekoittu sylkeä, jonka pääasiallinen tarkoitus on tehdä rehumassasta helposti nieltävää. Syljessä on pieniä määriä amylaasi-entsyymiä, joka hajottaa tärkkelystä, mutta sen merkitys on tässä vaiheessa pieni.
Nielu ja ruokatorvi
Hevosen nielu on varsin ahdas, joten pureskelun merkitys on suuri. Hevonen voi pahimmassa tapauksessa tukehtua liian suuriin ruokapaloihin. Ruokatorvea ympäröivät lihakset, joiden liikkeet saavat rehun kulkeutumaan mahalaukkuun. Nielun, ruokatorven sekä ruokatorven ja mahalaukun erottavan läpän rakenne tekevät oksentamisen mahdottomaksi.
Mahalaukku
Mahalaukku on ensisijaisesti varasto, josta rehumassaa annostellaan eteenpäin ohutsuoleen. Mahalaukun lihaksikkaat seinät hienontavat rehua edelleen ja limakalvon rauhasista erittyvä mahaneste sekoittuu rehuun tehden sen vellimäiseksi. Tämä mahaneste sisältää suolahappoa, joka muuttaa rehumassan happamaksi. Suurin osa rehun mukana tulleista bakteereista kuolee tällöin. Mahanesteessä on mukana myös jonkin verran pepsiini-entsyymiä, joka hajottaa valkuaisaineita, mutta hajoaminen tapahtuu varsinaisesti vasta ohutsuolessa. Hevosen mahalaukku on varsin pieni eläimen kokoon nähden, vain noin 15-18 litraa.
Ohutsuoli
Ohutsuolessa tapahtuu suurin osa rehujen sulamisesta ja imeytymisestä. Ohutsuoli on nimensä veroinen: noin 5 cm halkaisijaltaan ja noin 20 m pitkä. Sen tilavuus on noin 60 litraa (vrt. mahalaukku!), suolen kiemurtelu ja poimuisuus lisäävät sen tilavuutta ja myös verenkierron kanssa kosketuksissa olevaa pinta-alaa.
Ohutsuoleen erittyy ruuansulatusnesteitä maksasta (sappineste), haimasta (haimaneste) ja suolirauhasista (suolineste). Haimaneste sisältää useita ruuansulatusentsyymejä, jotka hajottavat valkuaisaineita, rasvoja ja hiilihydraatteja. Suolineste hajottaa lähinnä valkuaisia ja hiilihydraatteja. Sappineste ei varsinaisesti hajota mitään, mutta se sisältää rasvojen imeytymiseen vaikuttavia aineita.
Paksusuoli
Paksusuolen alkuosaa kutsutaan umpisuoleksi ja siellä elää paljon pieneliöstöä, lähinnä bakteereita (puhutaan kolibakteereista). Tämä pieneliöstö tuottaa entsyymejä, jotka pystyvät hajottamaan sellaisia aineita, joita hevosen oman elimistön entsyymit eivät pysty hajottamaan, mm. selluloosaa. Hajotustoiminnan tuloksena syntyy useita haihtuvia rasvahappoja, lähinnä propioni-, etikka- ja voihappoa, jotka imeytyvät umpisuolesta verenkiertoon. Pieneliöstö muokkaa myös huonolaatuista valkuaista parempilaatuiseksi ja valmistaa joitain vitamiineja (B, C, K).
Umpisuolen jälkeen tulee varsinainen paksusuoli, jota kutsutaan myös lynkkysuoleksi. Myös siellä on jonkin verran bakteeritoimintaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin umpisuolessa. Tässä osassa imeytyy lähinnä mikrobien hajoamistuotteita ja vettä. Täältä rehun sulamattomat osat poistuvat peräsuolen kautta.