HEVOSEN LUUSTO


Kuva 1. Hevosen luut
  1. Yläleuka ja naaman luut
  2. Alaleuka
  3. 1. kaulanikama, kannattajanikana, atlasnikama
  4. 2. kaulanikama, kiertonikama
  5. 3.-7. kaulanikamat
  6. Rintanikamat (18 kpl)
  7. Lannenikamat (6 kpl)
  8. Ristiluu
  9. Häntänikamat (15-18 kpl)
  10. Lapaluu
  11. Olkaluu
  12. Kyynärluu
  13. Värttinäluu
  14. Etupolven luut
  15. Etusääriluu
  16. Puikkoluut (2 kpl)
  17. Vuohisnuljuluut (2 kpl)
  18. Vuohisluu
  19. Ruunuluu
  20. Kavioluu
  21. Rintalasta
  22. Kylkikaari
  23. Kylkiluut (18 kpl)
  24. Lonkkaluu
  25. Istuinkyhmy
  26. Reisiluu
  27. Polvilumpio
  28. Koipiluu
  29. Kinnerluut
  30. Kinnerluun kyhmy
  31. Puikkoluut (2 kpl)
  32. Takasääriluu

Kuva 2. Hevosen nivelet
  1. Leukanivel
  2. Kannattajanikaman niskanivel
  3. Olkanivel
  4. Kyynärnivel
  5. Etupolvinivel
  6. Vuohisnivel
  7. Ruununivel
  8. Kavionivel
  9. Risti-suoliluunivel
  10. Lonkkanivel
  11. Polvinivel
  12. Kinnernivel

1. Yleistä

Hevosen luuranko koostuu hieman yli 200 luusta. Luuranko muodostaa muulle elimistölle tukirungon, se suojaa sisäelimiä ja yhdessä lihasten kanssa mahdollistaa liikkumisen ylipäänsä.
Hevosella on 7 kaulanikamaa, joista ylintä kutsutaan kutsutaan kannattajanikamaksi tai atlasnikamaksi ja sitä seuraavaa kiertonikamaksi. Selkäranka koostuu 18 rintanikamasta, 6 lannenikamasta, ristiluusta ja häntänikamista (15-18 kappaletta). Kylkiluita on 18 kappaletta, joista 8 ensimmäistä on nk. varsinaisia kylkiluita ja 10 taaimmaista nk. valekylkiluita.

2. Luiden rakenne

Luukudos muodostuu erityisistä luusoluista, joiden välissä on kivennäispitoista väliainetta. Tämä kivennäinen aiheuttaa luiden kovuuden ja se koostuu kalsiumista (Ca) ja fosforista (P). Siksi kalsium ja fosfori sekä niiden välinen suhde ovat tärkeitä seikkoja hevosen ruokinnassa. Ca/P-suhteen pitäisi olla 2/1. Koska erityisesti kaura sisältää paljon fosforia, on paljon kauraa syövien kilpahevosten kalsiuminsaannista huolehdittava erityisesti. Kalsiumin ja fosforin imeytymiseen puolestaan tarvitaan D-vitamiinia.

3. Luiden kasvu

Sikiön luut ovat tiineyden alkuvaiheessa varsin pehmeitä ja taipuisia, mutta tiineyden edistyessä ne muuttuvat kovemmiksi. Varsan luut kasvavat suurimman osan lopullisesta pituudestaan ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta pituuskasvu jatkuu 3-4 vuotta heikompana. Hitaasti kehittyvillä roduilla kasvu ja kasvurustojen sulkeutuminen voi kestää kauemminkin. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen luut alkavat kasvattaa myös paksuutta.
Kova fyysinen rasitus kasvukauden aikana voi aiheuttaa vakaviakin vaurioita luustossa. Jos nuorta varsaa valmennetaan, se tulisi aloittaa varoen ja rasitusta hitaasti nostaen. Luuston kehitys vaatii myös oikeaa ruokintaa (kivennäistasapaino on tärkeä) ja tietysti ulkonaoloa ja hyvää yleishoitoa. Kehittynyt luusto ei ole mitenkään "lopullinen" varsan aikuistuessa vaan luukudoksissa tapahtuu koko ajan aineenvaihduntaa ja solut uusiutuvat.
Lähdeluettelo
  1. Grönberg, Pauli. Hevosen ABC. Keuruu: Otava, 2001. ISBN 951-98744-0-2.
  2. Lillkvist, Anneli. Ruokinnalla tuloksiin. 4. painos. Jyväskylä: Suomen ravivalmentajat, 1991. ISBN 951-99544-0-6.
  3. Sandgren, Björn. Hevosen anatomia. Suomentaja Matti Estola. Rauma: Suomen Ravivalmentajat, 1994. ISBN 952-90-5661-3.
© Hevosmaailma.net
Kirjoittaja: S. Tähkämö (www(at)hevosmaailma.net)
Tiedosto luotu 2003-09-02
Muokattu viimeksi 2010-11-03
Sivu kuuluu Hevosmaailma.net-sivustoon